1.
Maailman ääriin kaikukoon
riemuinen sanomamme!
Kansojen suureen ahdinkoon
se soikoon iloamme:
Nyt Kristus nousi haudastaan,
hän voitti kuolon ruhtinaan
ja tuonen vallan mursi.

2.
Kuolleena nukkui Sankari,
kuin kuoleman ois voitto,
vaan kolmas päivä valkeni,
elämän uuden koitto.
Hän yltään kuolon kahleet loi,
hän voiton sai, hän toivon toi
keskelle kuolemaamme.

3.
Ei vielä aamuruskokaan
valaissut öistä maata,
kun syttyi päivä paistamaan,
ei sammua se saata.
Ei noussut ollut aurinko,
kun loistavana säihkyi jo
luomaton Aurinkomme.

4.
Enkeli saapui taivaasta
kirkkaissa vaatteissansa
häikäisten niin kuin salama
vartijat loistollansa.
Hän sinetin pois repäisi,
pois raskaan kiven vieritti
Herramme haudan suulta.

5.
Sinua, Juudan leijonaa,
elämän ruhtinasta,
ei hauta voinut kukistaa,
pois astuit vankilasta.
Sait voiton vihollisista,
kuningas, Herra ainoa,
sait kirkkaan voitonkruunun.

6.
Kun kaikki vallat helvetin
näin voitit voimallasi,
niin päästä niistä minutkin
ja pidä omanasi.
Käyn turvissasi kuolemaan,
voittosi voitokseni saan.
Vain sinuun, Herra, luotan.

7.
Nyt tahdon nousta synneistä
kuin sinä haudastasi,
taivasta kohti pyrkiä
kuunnellen kutsuasi.
Kuolema täällä hallitsee,
siis meidät eläviksi tee,
kuolleista noussut Kristus.

Paul Gerhardt 1653. Ruots. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1907.