Lauantai 13.1.2007 - Pekka Päivärinta
JOKA TOISELLE KUOPPAA KAIVAA, JOKA TOISELLE EI
Kirkon palkkauskuviot muuttuvat hyvään suuntaan. Luokkaerot eri työntekijäryhmien väliltä poistuvat iloisen melskeen saattelemana. Enää ei ole H-luokan eikä E-luokan eikä minkään muunkaan luokan työntekijöitä.
Luokkaistuneen työntekijäkunnan tilalle tulee sen sijaan moderni, yksilöä ja työnantajaa hyväilevä täytekakku. Pahimmassa tapauksessa siitä voi tosin tulla täytekakkamalli, sillä kakun ylimmät kerrokset altistavat paskomaan toisten työntekijöiden päälle.
Ilmiö on tuttu painonnostosta. Mitä suuremman painon otat nostaaksesi, sitä helpommin pieraiset. Pierun sekaan saattaa toisinaan eksyä jotain tukevampaakin.
Täytekakku rakentuu seuraavasti:
Kakun perustana on peruspalkka, jota on määräämässä tehtävän vaativuus, joka taas määritellään vaativuuskriteerien mukaan ja erityisen perusteen perusteella.
Seuraava viipale on vuosisidonnainen palkanosa, joka taas koostuu henkilön kokemuksesta, toisin sanoen lähinnä palveluajasta.
Ylin siipale on harkinnanvarainen palkanosa, joka taas jakautuu henkilön osaamiseen ja työsuoritukseen, jotka määritellään arviointikriteerien mukaan.
Kuten huomataan, tällaisen kakun leipominen kaikille työntekijöille maistuvaksi, on taitolaji. Siksi pomoporrasta täsmäkoulutetaan leipomossa kondiittorikurssilla. Siellä opitaan leivontataiteen salat, eli kuinka käytetään keppiä ja porkkanaa.
Niitä kuluukin melkoinen määrä, sillä työntekijän suoritustasoa arvioidaan parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kuuden kuukauden välein. Kirkon jakamien ohjeiden mukaan harkinnanvarainen palkanosa tulisi poistaa tai sitä alentaa, mikäli työntekijän suoritustaso jää kahdella peräkkäisellä, vähintään kuuden kuukauden välein toistetuilla arviointikerroilla huomattavasti normaalin tason alapuolelle.
Tähän tilanteeseen tosin on jouduttu vasta kun työsuoritus on alentunut huomattavasti eikä työntekijä ole onnistunut petraamaan eikä tukiohjelmakaan ole tuottanut tuloksia.
Keppejä on siis ainakin seuraavia: kyttääminen, painostaminen, pumpattavaksi joutuminen, uhkaaminen ja nolatuksi päätyminen.
Porkkanoiksi tarjotaan mani mania, ja hyvän työntekijän statutsta.
Työntekijän arviointiaineisto ei tosin ole julkista. Mutta tästä lähin seurakuntien arkistokaappeihin alkaa kertyä salattavia asiakirjoja, eli siis pahimmassa tapauksessa luurankoja.
Uusi palkkauskuviokakku, jota kirkon työntekijöille aletaan pakkosyöttää, sisältää selvästi kilpailuttamisen ajatuksen. Se myös työllistää sekä esimies-että alaisporrasta.
Luoja varjelkoon etteivät pahimmat, vaan ne parhaat uuden systeemin sisältämät visiot toteutuisivat edes pääsääntöisesti. Jos uudesta systeemistä jotain hyvää löytää, on se mielestäni siinä jos jokin alipalkatun työntekijän palkka nousee. Tosin se palkka saattaa kohta laskeakin.
Pelkään myös kirkkoherrojen ja muiden pomoportaalla istuvien puolesta, kun he joutuvat maustamaan kakun itse kullekin työntekijälle sopivaksi, samalla pitäen työnantajan edun mielessään. Jollekin palkkakakku saattaa maistua hunajaiselta, mutta pitkässä juoksussa monille myös pippuriselta ja etikkaiselta.
Tekee mieli toivoa koko kirkollemme parasta tässä asiassa: Pankee tok veikkoset pyssyt naulaan ja pitäkee huumorin pilike silimäkulumassa kun rahasta ja palakasta ja evuista puhutta.
