VIRSI 154
1.
Jo nouskaa, kristityt, valvokaa!
Nyt viisaat neitseetkin nukkuu.
Kun voiton Ihmisen Poika saa,
niin vanha maailma hukkuu.
Se hetki salattu meiltä on,
siis pyydä armoa Herran,
niin että tullessa tuomion
voit olla valveilla kerran.
2.
Kuin iskee idässä salama
ja nähdään lännessä asti,
niin kaikuu äkkiä pasuuna
ja kutsuu kauhistavasti.
Sen ääni elävät, kuolleetkin
nyt kutsuu multien alta,
se kuullaan mertenkin hautoihin.
On yksin Herralla valta.
3.
Hän tuomariksemme istuutuu
ja hetki totuuden koittaa.
Ei auta arvo, ei mahti muu,
vain totuus, oikeus voittaa.
Ken armoon luotti, se armon saa
ja rauhan majoissa taivaan.
Ken armon torjui, se vaikertaa,
kun astuu itkuun ja vaivaan.
4.
Te tulkaa, Isäni siunaamat,
nyt taivaan antaa hän teille.
Te näitte pienimmät, kurjimmat
ja soitte hoivanne heille.?
Vaan jotka palvellen itseään
tien armoon kielsivät kerran,
ne yksin vaipuvat pimeään
ja kauas kasvoista Herran.
5.
Nyt, Kristus, kansaasi armahda
ja vaivan kuilusta säästä!
Suo, että etsimme sinua
ja voimme luoksesi päästä.
On synti saanut jo tuomion,
ja kaiken anteeksi annat.
Nyt portti armoosi auki on
ja meidät riemuusi kannat.
Georgius Marci viim. 1613. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Sulo Salonen 1943.
Luokitus: Kirkkovuoden pää
Päivän saarna 11.1. 2010 ma
Tekstit Psalmi 89:12-13 Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on. Pohjoisen ja etelän sinä olet luonut. Heprealaiskirje 1:2 Näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.
Kun katselemme kesämökillä aurinkosähkön avulla tv:ta, käytämme Isämme antimia. Hänen on aurinko ja kaikki sen lämmittävät säteet. Kun syömme itsemme kylläiseksi kasvikunnan ja eläinkunnan tarjoamasta ravinnosta, on meillä totisesti aihetta kohottaa kätemme taivasta kohti. Mitä muuta voimme tehdä kuin kiittää Isäämme hänen meitä varten kasvattamistaan ja valmistamistaan pöydän antimista? Isämme taivaassa on perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on. Pohjoisen ja etelän hän on luonut. Hypistellessämme kaupassa euroja pidämme käsissämme hänen puistaan ja vuorimalmeistaan valmistettuja seteleitä ja kolikoita. Hänen on kaikki maailman raha ja se voima jolla se on hankittu. Siksi meidän tulee muistaa myös vähävaraisia ja kurjuuden keskellä eläviä, kuten Haitin maanjäristyksessä kaikkensa menettäneitä ihmislapsia. Meidän tehtävämme on paitsi rukoilla, myös auttaa katastrofin uhreja käytännöllisellä tavalla, jakamalla heille omastamme, siitä minkä Isämme on armossaan antanut meille. Isä maksaa meille salassa meidän rakkaudentekomme. Olemme saaneet Isältämme lahjaksi valtakunnan, joka ei järky. Antaessamme me saamme. Näinä viimeisinä aikoina Isä puhuu meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Me, Isän lapset, jotka Jeesus on saanut pelastaa, olemme Kristuksen kanssaperillisiä. Perimme yhdessä hänen kanssaan kirkkauden maan. Olemme rikkaita, koska Isämme on armahtanut ja armahtaa meitä joka päivä runsain määrin Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. |
Kun kävelemme kadulla, kuuluu jokainen asvaltin muru allamme Isällemme yhtä hyvin kuin taivas yllämme. Kun tartumme kerrostalon käytävän kaiteeseen, kosketamme Isämme omaisuutta. Hänen on kaikki maailman rauta ja teräs ja muovin hitunen.