Virsi 179
1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Lisää suosikkeihin
Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.
Päivän saarna 11.1. 2010 ma
Tekstit Psalmi 89:12-13 Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on. Pohjoisen ja etelän sinä olet luonut. Heprealaiskirje 1:2 Näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.
Kun katselemme kesämökillä aurinkosähkön avulla tv:ta, käytämme Isämme antimia. Hänen on aurinko ja kaikki sen lämmittävät säteet. Kun syömme itsemme kylläiseksi kasvikunnan ja eläinkunnan tarjoamasta ravinnosta, on meillä totisesti aihetta kohottaa kätemme taivasta kohti. Mitä muuta voimme tehdä kuin kiittää Isäämme hänen meitä varten kasvattamistaan ja valmistamistaan pöydän antimista? Isämme taivaassa on perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on. Pohjoisen ja etelän hän on luonut. Hypistellessämme kaupassa euroja pidämme käsissämme hänen puistaan ja vuorimalmeistaan valmistettuja seteleitä ja kolikoita. Hänen on kaikki maailman raha ja se voima jolla se on hankittu. Siksi meidän tulee muistaa myös vähävaraisia ja kurjuuden keskellä eläviä, kuten Haitin maanjäristyksessä kaikkensa menettäneitä ihmislapsia. Meidän tehtävämme on paitsi rukoilla, myös auttaa katastrofin uhreja käytännöllisellä tavalla, jakamalla heille omastamme, siitä minkä Isämme on armossaan antanut meille. Isä maksaa meille salassa meidän rakkaudentekomme. Olemme saaneet Isältämme lahjaksi valtakunnan, joka ei järky. Antaessamme me saamme. Näinä viimeisinä aikoina Isä puhuu meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Me, Isän lapset, jotka Jeesus on saanut pelastaa, olemme Kristuksen kanssaperillisiä. Perimme yhdessä hänen kanssaan kirkkauden maan. Olemme rikkaita, koska Isämme on armahtanut ja armahtaa meitä joka päivä runsain määrin Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. |
Kun kävelemme kadulla, kuuluu jokainen asvaltin muru allamme Isällemme yhtä hyvin kuin taivas yllämme. Kun tartumme kerrostalon käytävän kaiteeseen, kosketamme Isämme omaisuutta. Hänen on kaikki maailman rauta ja teräs ja muovin hitunen.