Päivän saarna 13.1.2010 ke

Tekstit

3.Mooseksen kirja 25:17

Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa.

Johanneksen evankeliumi 13:15

Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.

Tane tapasi Ranen ja Topin kirjaston lehtisalissa.

” Hei, mulla on hyvä tuuma!” supatti Tane Ranelle ja Topille. Rane ja Topi nousivat sassiin pöydän äärestä ja panivat lehdet telineisiinsä. Nämä miehet tiesivät kokemuksesta, että Tanella oli hyviä jutskia takataskussaan.

” Hei, kaverit”, aloitti Tane heidän istuuduttuaan kirjaston kahvilaan. ” Mitäs jos järjestetään vaimoillemme jymy-yllätys!” hän jatkoi. Topi ja Rane katsoivat häntä silmä tarkkana ja sitten toisiaan. ” Eipähän se saattaisi olla hassumpi itea” totesi Topi ja Rane nyökkäsi. ” Mitä on mielessäsi?”

Tane kertoi suunnitelmansa. Hänen ystäviensä ilmeet vaihtelivat epäuskosta naurun hyrskeeseen Tanen esitellessä heille ajatustaan. ” Sovittu”, sanoivat he sitten yhteen ääneen. ” Ei kun hankkimaan kaikkea mitä tarvitaan!”

Sovittu ilta helteisenä elokuun päivänä koitti. Nämä kolme miestä vaimoineen ja lisäksi 6 muuta miestenpiiriläistä puolisoineen astuivat Myllymäen seurakuntataloon ja sen yhteen saliin. Sinne oli katettu juhlava pöytä haarukkoineen, veitsineen, lautasliinoineen, kukkineen ja kynttilöineen. Herrat saattoivat rouvansa pöytään tarjoten heille tuolit istuimiksi.

Jo kotoa lähtiessä ja salin eteisessä päällysvaatteita riisuessa rouvat katsoivat toisiaan ihmeissään. Herrat olivat todellisia gentlemanneja, auttoivat päällysvaatteiden pukemisessa ja riisumisessa, avasivat rouvilleen auton oven ja ajoivat pitkin kaupungin katuja niin arvokkaasti, ettei arimmankaan rouvan tarvinnut pelätä.

Seurasi ateria. Siinä oli alkupalat, pääruoka ja herkullinen jälkiruoka. Miehet toimivat tarjoilijoina vuoron perään. Miehet olivat pyytäneet seurakunnan kanttoria soittamaan kaunista musiikkia aterian aikana. Ilta oli kerrassaan hieno tunnustus miestenpiiriläisten vaimoille. He saivat kokea olevansa kuin ruhtinattaria.

Oli syöty hyvin ja rouvat ajattelivat kotiinlähdön jo koittavan. Mutta miehet olivatkin kadonneet jonnekin. Ei, nyt he saapuivat jonossa kukin rouvansa luo kantaen vatia ja pyyheliinaa. Vadeissa oli tuoksuvaa lämmintä vettä. Miehet laskivat vadit lattialle ja pyysivät rouvia nousemaan. Nämä tekivät työtä käskettyä hämmentyneinä. Tuolit käännettiin selkä pöytää vasten ja rouvat istutettiin hienotunteisesti paikoilleen.

Sitten kukin mies polvistui vaimonsa eteen ja riisui tältä tämän kesäiset kengät ja alkoi pestä vaimonsa jalkoja vadissa olevalla tuoksuvalla vedellä. Vaimot katselivat toimitusta hiljaa silmät pyöreinä ja tuijottivat vuoroin puolisoaan ja vuoroin toisiaan.

Kun toimitus oli ohi, miehet poistuivat vatien ja pyyhkeiden kanssa ja palasivat pian takaisin. Sitten rouvia pyydettiin jälleen nousemaan ja tuolit käännettiin pöytään päin. Kun rouvat oli autettu istumaan, piti yksi miehistä, Tane, heille kaikkien miesten puolesta puheen, jossa rouvia kiitettiin siitä miten he olivat kulkeneet miestensä rinnalla vuosikymmenet niin tuiskeessa kuin päivänpaisteessakin.

Puheen jälkeen miehet ojensivat kukin vaimolleen kullalta kimaltavan sormuksen. Illan päätti yhteen ääneen lausuttu Herran siunaus.

Kotimatkalla Tanen vaimo istui pitkään hiljaa, tarttui sitten miestään hellästi kädestä ja kiitti tätä ihanasta ja ikimuistoisesta illasta. ” Miten te oikein keksitte järjestää tällaisen yllätyksen? Kaikki illassa oli ihanaa.”

Tane vastasi : ” Mehän luetaan miestenpiirissä aina Raamattua. Vähän aikaa sitten luimme Jeesuksen sanat - Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Nuo sanat jäivät aivan kuin soimaan minun mieleeni. Siitä sitten saimme ajatuksen järjestää miestenpiirin rouville yllätyksen.”

”Aivan varmasti te yllätitte meidät kaikki, ja mitä parhaimmalla tavalla”, sanoi Tanen vaimo ja katseli miestään silmissään lämmin tuike.