VIRSI 154
1.
Jo nouskaa, kristityt, valvokaa!
Nyt viisaat neitseetkin nukkuu.
Kun voiton Ihmisen Poika saa,
niin vanha maailma hukkuu.
Se hetki salattu meiltä on,
siis pyydä armoa Herran,
niin että tullessa tuomion
voit olla valveilla kerran.

2.
Kuin iskee idässä salama
ja nähdään lännessä asti,
niin kaikuu äkkiä pasuuna
ja kutsuu kauhistavasti.
Sen ääni elävät, kuolleetkin
nyt kutsuu multien alta,
se kuullaan mertenkin hautoihin.
On yksin Herralla valta.

3.
Hän tuomariksemme istuutuu
ja hetki totuuden koittaa.
Ei auta arvo, ei mahti muu,
vain totuus, oikeus voittaa.
Ken armoon luotti, se armon saa
ja rauhan majoissa taivaan.
Ken armon torjui, se vaikertaa,
kun astuu itkuun ja vaivaan.

4.
Te tulkaa, Isäni siunaamat,
nyt taivaan antaa hän teille.
Te näitte pienimmät, kurjimmat
ja soitte hoivanne heille.?
Vaan jotka palvellen itseään
tien armoon kielsivät kerran,
ne yksin vaipuvat pimeään
ja kauas kasvoista Herran.

5.
Nyt, Kristus, kansaasi armahda
ja vaivan kuilusta säästä!
Suo, että etsimme sinua
ja voimme luoksesi päästä.
On synti saanut jo tuomion,
ja kaiken anteeksi annat.
Nyt portti armoosi auki on
ja meidät riemuusi kannat.




Georgius Marci viim. 1613. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Sulo Salonen 1943.

Luokitus: Kirkkovuoden pää