Päivän saarna 5.1.2010 ti

Tekstit

Psalmi 50:1

Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.

Heprealaiskirje 12:25

Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!

Kun Martti Luther syntyi, kuuli Saksan kirkoissa luettavan Raamatun kirjoituksia vain latinaksi.

Latina oli Rooman valtakunnan hallinto- ja puhekielenä kristinuskon valloittaessa sen. Vaikka Rooma oli lakannut olemasta aikoja sitten eikä latinan kieltä käytetty enää missään maassa, luettiin läntisessä kristikunnassa Raamattua kansalle yhä latinaksi.  Se on vähän sama kuin jos meille suomalaisille Jumalan sana olisi saatavissa vain kiinan kielellä.

Löydettyään yksin uskosta Kristukseen tulevan vanhurskauden(Room.4:3) Martti Luther sai oivalluksen kääntää Raamattu kansan kielelle. Käännöksen nopean levittämisen mahdollisti uusi keksintö, kirjapainotaito.

Martti Lutherin päivistä alkoi lähetystyön uusi kukoistus. Tänään Elämän Leipää voi lukea ja kuulla monien medioiden välittämänä, samoin sen selitystä.

Martti Lutheria vastustettiin hänen katolisen kirkon vinoutumia kohtaan osoittamansa kritiikin vuoksi jopa niin paljon että hänet erotettiin siitä, vaikka oli sen työntekijä. Tekee mieli kysyä mitä olisi tapahtunut jos Luther olisi saanut jäädä katolisen kirkon sisälle? Olisiko hänen löytönsä uskonvanhurskaudesta jäänyt vain marginaali-ilmiöksi ja hävinnyt hänen kuoltuaan?

Sitä emme tiedä, mutta itselläni on silti kiusaus ajatella, että uskonvanhurskaudesta elävä protestantismi on tuottanut suuren sadon juuri itsenäisenä kirkkokuntana ja ajatussuuntana. Luterilaisuuden juurista ammentavat uskonsuunnat vievät tällä hetkellä kristinuskoa eteenpäin nopeasti kuin pikajuna.

Kunnioitus koko Raamattua kohtaan Jumalan ilmoituksena ja usko Jeesukseen Kristukseen ainoana pelastajana ovat olleet aina protestanttisen uskon luovuttamattomat aarteet. Silti ne on pitänyt löytää monta kertaa uudestaan protestanttisen maailman sisällä. Herätysliikkeiden kautta usko on uudistunut, se on päivitetty vastaamaan kulloisenkin ajan haasteisiin.

On meidän kirkkomme kotoisia herätysliikkeitä kuten körttiläisyyttä, herännäisyyttä, evankelisuutta ja monenlaista viidesläisyyttä. On metodismia, baptismia, on kveekareita, hernnhutilaisuutta, on helluntailaisuutta, on karismaattisuutta monissa uskonsuunnissa.

Yhteistä eteenpäin meneville seurakunnille näyttävät olevan silti nämä kaksi: Jumalan sanan pitäminen Jumalan sanana ja Jeesuksen ainoana Pelastajana. Silti Jumalan varoitus: ” Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!” on aina ajankohtainen.

Meille lankeemusta sisällämme kantaville ihmisille on kristittyinäkin, vaikka olemmekin armon sisäpuolella, tyypillistä taipumus jähmettyä paikoillemme ja kääntyä sisäänpäin ja jopa tulla laiskoiksi. Jäämme lepäämään jo liki tyhjäksi kalutulle laitumelle vaikka se ei enää ravitsekaan. Tuttuus ja mukavuudenhalu vievät helposti voiton uusia liikkeellelähdöstä kohti uusia ja tuoreita laitumia.

Kun Jumala haluaa luoda seurakunnassaan jotain uutta meidän parhaaksemme ja hänen rakastamiensa ihmisten pelastumiseksi ja puhuu meille sanoen: ”Lapseni, älä pelkää, minä haluan käyttää sinua luodakseni uuutta”, mitä me voimme muuta kuin sanoa: ” Olen Herran palvelija, tapahtukoon sinun tahtosi!”