* VIIKON SAARNAT 24.12.2024 ALKAEN

Viikon saarna 16.3.2025

Vai niin se menee

Nuori evankelista Ville oli joutunut kriisiin huomattuaan, että teoria oli hänellä vahvempi kuin käytännön kristilliyys eli puolisona ja aviomiehenä eläminen. Hänen vaimonsa Iina oli loukkaantunut, kun Ville ei ollut tajunnut vaimonsa ponnisteluja miehensä ilahduttamiseksi.

”Kyllä minä olen tosiaan liian teoreettinen”, Ville pohti. ”Hyvänen aika, jos minä julistankin nuorille itse kehittämääni ” evankeliumia” ja vaadin heitä tulemaan itseni kaltaiseksi. Hyvänen aika! Alkaa kuvottaa ja ahdistaa ihan tosissaan. Nyt täytyy ottaa tuumaustauko ja lähteä jäähylle.”

”Hei sitten, nähdään parin päivän päästä!” Ville huikkasi vaimolleen selässään reppu ja onkivapa. Iina vilkutti Villelle ja hänen kalakavereilleen iloisesti hymyillen keittiön ikkunasta. Ville oli kutsunut mukaansa Matin ja Aben, vanhan eläkepapin Helsingistä. Siellä he menivät, Matin maasturilla kohti tämän kesämökkiä Saimaan rannalla.

”Kas, täälläpä on jykeviä kallioita”, Ville ihasteli heidän astellessaan Matin kesämökin pihassa kohti rantaa. ”Niin, tämä on sellainen louhikkorannan mökki. Ei turhaa pihanhoitoa. Pääsee heti asiaan, saunomaan ja kalastamaan”, Matti totesi hymyillen.

Ville ja Abe virittelivät vapojaan ja testasivat vieheitään sillä aikaa, kun Matti laittoi saunan lämpiämään. Pian kalakaverit istuivat leppeissä löylyissä ja pulahtivat välillä kesälämpimään Saimaaseen uimapyrähdykselle.

Saunan jälkeen oli mukava istua sen kuistilla ja katsella auringonlaskua kohti. Villellä oli jo rentoutunut olo. Sitten siirryttiin saunakammariin iltateelle. Siellä kaverukset avasivat Raamatun ja rukoilivat. Abe oli etsinyt kohdan Roomalaiskirjeen luvusta kahdeksan. ”Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. ”

”Todella, tuo jae oli minulle”, totesi Ville hiljaa. ” Olen ollut joitain päiviä tosi ahdistunut. Kiitos että haluatte jakaa sen kanssani. Uskon, että teillä on minulle Jumalan antamia hyviä neuvoja.” ”Kerrohan Ville, mistä kenkä puristaa”, sanoi Matti. ”Vielä pari kuukautta sitten sinä suorastaan puhkuit intoa kertoessasi suunnitelmistasi evankelistan työssä.”

Ville katsoi Mattia murheellisena. ”Niin, se oli silloin. Vajaa viikko sitten Iina pudotti minut pilvilinnoistani tukevasti maan pinnalle.” Ville kertoi Matille ja Abelle yllättäen puhjenneesta riidastaan vaimonsa Iinan kanssa. Tuli hiljaista. Vain vesilinnun kirkaisu kiiri pihalta saunatuvan hämärään.

”Niin, olet kriisissä”, sanoi Abe. ”Ja niin sen piti mennäkin.” ”Ai kuinka niin?” Ville hämmästyi ja kohotti katseensa Abea kohti. ”Jos saan sanoa, niin itselleni tuli kertomastasi mieleen oma tilanteeni nuorena pastorina.” ”Voitko kertoa?” pyysi Ville. ”Harkitsin jo siirtymistä muihin töihin. Olin törmännyt kykenemättömyyteeni kohdata sairaalan potilaita ja sielunhoitoa tarvitsevia seurakuntalaisia.”

”En osannut kerta kaikkiaan sanoa heille mitään todellista. Puhua pulputin vain jotain suun lämpimäksi, kun koin hiljaiset hetket potilashuoneessa niin ahdistaviksi. Sitten poistuin paikalta. Olin kuuntelijana ja sielunhoitajana täysi nolla.” Ville kuunteli hiljaa ja kysyi sitten: ”Mitä sai sinut kuitenkin jatkamaan papin työssä?”

”Menin lähellä olevaan helluntaiseurakuntaan ja pyysin siellä esirukousta itseni puolesta. Kerroin alttarille tulleelle sielunhoitajalle tilanteeni. Hän rukoili. Silloin koin sisimmässäni sydämen kohdalla lämpöä. Se säteili koko olemukseeni ja ahdistus otettiin minusta pois. Sitten lähdin sieltä kotia kohti.”

”Seuraavana päivänä vastaani tuli eräs seurakuntani jäsen, vanha mummo, jota olin siihen saakka kiertänyt kaukaa. Nyt jostain syystä oli helppo kohdata hänet. En jännittänyt, kuuntelin vain ja välillä kysäisin jotain. Puoli tuntia siinä meni. Sitten mummo kiitti minua lämpimästi ja jatkoi matkaansa. Olin hämmästynyt. Mutta jotain minussa oli muuttunut. Sairaalakäynnillä samalla viikolla tuo sama helppous ja luonnollisuus ihmisten kohtaamisessa oli läsnä. Olin päässyt uuteen alkuun. Ymmärsin kuitenkin,että oli hyvä alkaa vielä sielunhoidon kirjallinen opiskelu. Siitä on ollut minulle paljon hyötyä työssäni ihmisten parissa."

Ville istui hetken hiljaa ja sanoi sitten: ”Jospa minunkin kriisiini on samankaltainen vastaus kuin sinä koit, Abe.” ”Voimme rukoilla puolestasi vaikka heti”, Abe sanoi ja Matti nyökkäsi. Ville polvistui penkin ääreen ja Abe ja Matti laittoiva kätensä hänen ylleen ja rukoilivat. Pian Ville alkoi nyyhkyttää. Se muuttui itkuksi ja Villen hartiat vavanhtelivat.

Ville nousi ja istuutui takaisin pöydän ääreen. ”On niin ihmeellisen ihana olo. Ei kiristä mielestä eikä kielestä. Ajatukseni selkenivät.” Abe ja Matti kuuntelivat vieläkö Ville jatkaisi. ”Niin, mieleeni nousi ajatus yksinkertaisesta ja iloisesta maanläheisestä uskosta ja yksinkertaisesta armon evankeliumista, joka ei purista muottiin vaan vapauttaa.”

”Jotain sellaista haluaisin välittää nuorlle. Olisiko teillä veljet antaa minulle jokin jae Raamatusta, että pääsisin alkuun”, Ville pyysi. ”Mietin niitä vielä tänä iltana ja jos sitten huomenna jatkettaisiin.”

Matti valitsi jakeeksi Markuksen evankelimin ensimmäisen luvun ensimmäisen jakeen:

” Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin.”

Aben valitsema jae oli Matteuksen evankeliumin luvun 11 jae viisi:

”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.”

”Kiitos”, sanoi Ville. ”Väsyttää, taidan mennä pian nukkumaan. Hyvää yötä.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 9.3.2025

Eikö Jumala ole epäreilu?

Katiskan aloittava nuori evankelista Ville oli keskustelemassa vaimonsa Iinan kanssa Euroopan tapahtumista ja siitä, mitä niistä pitäisi ajatella. Ville oli nostanut esiin vanhan norjalaisen profetian vuodelta 1968. Tuo pastori Emmanuel Minoksen muistiinmerkitsemä profetia oli käynyt kohta kohdalta toteen. Viimeiset vaiheet olivat todella pelottavaa luettavaa. Euroopan syntivelan täyttyminen kun köyhiä siirtolaisia aletaan kohdella yhä enemmän kuin juutalaisia ennen toista maailmansotaa. Ja mitä sitten tapahtuisi.

"Sitten alkaa kolmas maailmasota, ensin perinteisenä muuttuen atomisodaksi, jonka jälkeen Eurooppa on saastunut ydinlaskeutumien vuoksi. Siellä on vaikea hengittää ja pyritään pakenemaan säästyneihin maihin. Siellä ei tulijoita kuitenkaan haluta ottaa vastaan. Kaikki tämä oli kerrottu profetiassa, joka oli löytynyt netistä osoitteesta https://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/emanuel_minos_sai_1968_vakevan_lopunajan_profetia/ "

”Pelottaa”,sanoi Iina. ”Miksi Jumala pelottelee meitä puhumalla sodasta ja tuhosta?”” Profetian sisältö on ahdistava. Olen samaa mieltä”, totesi Ville. ”Mutta kun lukee Raamatusta Vanhaa Testamenttia, siellä toistuu sama kaava. Profeetta varoittaa Israelia, joka on alkanut elää kelvottomasti palvoen epäjumalia, sortaen köyhiä, pettäen toisiaan ja uhraten lapsiaan epäjumalille. Kansa ei kuuntele aitoa profeettaa, joka kertoo tulevasta tuomiosta, ellei kansa käänny pois pahoilta teiltään.”

”Mitä sitten tapahtui”, Iina kysyi. ”Kuningas kerää ympärilleen vääriä profeettoja jotka lupaavat rauhaa ja menestystä, ja kuuntelee heitä. Oikea profeetta ei ole suosiossa. Häntä kehotetaan vaikenemaan. Jos hän jatkaa varoittamista, hänet saatetaan vangita tai tappaa.””Ja sitten?”Iina kysyi. ” Usea Vanhan testamentin profeetta sai karun kohtalon, pahoinpideltiin, vangittiin ja jotkut tapettiin. Mutta siitä ei ollut hyötyä. Jumalan tuomio tuli, kun kansan syntivelka tuli täyteen.”

”Mikä se tuomio oli?” Iina kysyi. ”Se saattoi olla ensin luonnonkatastrofi, kuten kuivuus tai sadon syövät heinäsirkat. Jos mikään ei kääntänyt kansan mieltä, lopulta Jumala lähetti vihollisen, kuten kuningas Nebukadnessarin, joka vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.”

”Mutta ei kai Jeesus ole samanlainen, tuomion Jumala?” kysyi Iina totisena. ” Hän on aina valmis armahtamaan syntisen ja syyllisen, joka kääntyy hänen puoleensa. Minäpä luen sinulle Johanneksen evankeliumista kohdan, luku 3 jakeet 16-21, ”Ville vastasi.

” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

” En ole jostain syystä huomannut tuota” Iina huokasi. ”Jeesushan puhuu samoin kuin Vanhan testamentin profeetat. Kehottaa parannukseen ja varoittaa kadotustuomiosta.”

”Niin se vain on” , vastasi Ville ja jatkoi: ” Jos Jumala tekisi pyhyytensä ja vanhurskautensa mukaan mukaan, ei kenelläkään olisi mitään toivoa. Vanha testamentti kertoo siitä, miten pahana elävä Jumala näkee ihmisten tekemän pahan ja sen seuraukset. Jumala kertoo Vanhassa testamentissä sen, mikä näiden tekojen oikeudenmukainen tuomio on."

" Mutta Jumala valitsi armon tien auttaakseen meitä ihmisiä. Armo sivuuttaa oikeudenmukaisuuden. Jumala otti kantaakseen kaikki ihmisten synnit ja suostui rangaistavaksi meidän sijastamme. Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Hyväksymällä Jeesus syntiensä sovittajaksi, pelastuu oikeudenmukaisesta tuomiosta.”

”Mutta vielä Jeesuksen opetuksista...” Iina pohti. Ville vastasi: ” Jeesus nosti riman vielä korkeammalle kuin se on Vanhassa testamentissa. Katsotaanpa usein siteerattua Jeesuksen vuorisaarnaa. Tässä. Matteuksen evankeliumin luku 5. Jeesuksen sanoja viidennestä käskystä":

Ville oli alleviivannut Raamattuunsa joitain sanoja.

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.”

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.”

” Voi niin! Kauheaa!” Iina huudahti. Iina oli hetken hiljaa ja ajatteli sitten ääneen: ”Mieleeni vain tuli mitä sanoit minulle pari päivää sitten,” ”Niin mitä?” kysyi Ville hämmästyneenä. ”Sinä kutsuit minua hölmöksi,kun en ollut ostanut kaupasta tarjous-sikanautaa, vaan kalliimpaa naudan jauhelihaa.” ”Äsh, niin minä taisin sanoa”, Ville vastasi. Olin ajattelematon.Anteeksi.” ”Saat anteeksi”, Iina vastasi.”Ajattelin vain ilahduttaa sinua paremmilla hampurilaispihveillä, sikanauta on niin rasvaistakin.” ” Vai niin, voi sentään. Mutta, annoitko minulle oikeasti anteeksi?” Ville kysyi. ” Olin kuulevinani aänessäsi pistävyyttä?”

”Voi sinua oppinikkaria! Pohdit teorioita vaikka mistä, mutta etkö usko vaimosi rehellisiä sanoja?” Iina vastasi äänessään pettymystä. ” Kyllähän minä uskon”, Ville vastasi sovittelevasti ja jatkoi äänessään närkästystä: ”Ja annan minäkin anteeksi sinulle sen, kun kutsuit minua viikko sitten idiootiksi.” ” Mitä, tuo ei kyllä ole totta!” Iina kivahti. ” Muistatkos, Ville vastasi. Kaadoin vahingossa keittiön pöytäliinalle lasin maitoa ja sain kuulla kunniani.” Iina punastui ja vastasi viiveellä: ” No, myönnetään, mutta se liina oli juuri pesty ja olin silittänytkin sen, että sinun olisi aamulla mukava istahtaa syömään aamupaa. Mutta sinä aloit heti lukea sanomalehteä ja tönäisit lasin kumoon.” ”Mutta en ollut itse täyttänyt sitä, Ville tokaisi Iinalle ärtyneesti.”

”Oletko sinä nyt vihoissasi minulle?” Iina keikisti päätään ja jatkoi:” Et ole tosin veljeni, vaan puolisoni, mutta eikö asia ole sama kuin mistä Jeesus opettaa viidennestä käskystä vuorisaanassa.” ” Hyvä on, annetaan tämän jo olla”, Ville vastasi. ” Vai annetaan vain olla, helppo sanoa ja paeta vastuutaan toisen loukkaamisesta!” Iina pihisi. ”Et ottanut lainkaan huomioon sitä,miltä minusta tuntui, kun vaivannäölläni ei tuntunut olevan sinulle mitään merkitystä!”

Ville katsoi vaimoaan epätoivoinen ilme kasvoillaan.

” No annoinhan minä sinulle anteeksi, sinä minun pieni hölmöläiseni, ” Iina sanoi sitten ja halasi miestään.” ” Mutta muistaisit ottaa huomioon, että minäkin olen tunteva olento ja kaipaan antamaasi arvostusta sille,mitä teen ilahduttaaksesi sinua.” Ville purskahti itkuun ja halasi takaisin. ”Anteeksi, että olen laiminlyönyt sinua ja tunteitasi. Sinä olet ollut ja olet niin ihana vaimo. Aina ajattelemassa miten voisit ilahduttaa ja tukea ukkoparkaasi.

Laitan nyt tämän mapillisen papereita kiinni kotvaksi aikaa. Lähdetäänkö kävelylle rantaan? Siellä saattaa näkyä jo muuttolintujakin. Aurinko paistaa ja on leuto sää.”” Mennään vain. Teen meille eväät mukaan ja kahvia termospulloon, vastasi Iina hymyillen.”

"Taitaa tämäkin sentään olla armon päivä", Ville huokasi sydämessään ja katsoi kiitollisena kohti taivasta."

Iinan pakatessa eväitä Ville katsoi itsekseen raamattusovelluksesta Jumalan armosta kertovan kohdan Heprealaiskirjeen luvusta neljä:

"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme."

Villen sydän rauhoittui kokonaan ja hän hymyili helpottuneena. Sitten Ville rukoili ääneti:

" Rakas Jeesus, anna minun kasvaa aviomiehenä. Anna minun alkaa ymmärtää vaimoni ajatuksia ja tunteita ja huomata miten paljon hän rakastaa minua, ei vain sanoilla, vaan myös teoillaan.

Anna minulle armosi olla tuomitsematta ja vaieta viisaasti. Laskea ainakin viiteen ennen kuin avaan suuni. En haluaisi päästää suustani sammakoita. Kiitos mittaamattomasta armostasi minuakin pientä ihmistä kohtaan, jonka edestä sinä vuodatit pyhän veresi Golgatan keskimmäisellä ristillä. Aamen."

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 2.3.2025

Käykö profetia toteen?

Katiska-nuorisotilan aloittava evankelista oli seurannut monien muiden suomalaisten kanssa Euroopan turvallisuustilannetta.

” Mitä sinä ajattelet siitä, rakas vaimoni Iina? Ville kysyi lukiessaan tälle ääneen aamun sanomalehteä. ” En ole ajatellut asiaa juuri lainkaan moneen viikkoon. Tuntuu ettei jaksa. Muuten alkaa ahdistua.” ”Ymmärrän sinua hyvin”, vastasi Ville. ”Saanko silti kertoa sinulle mietteitäni tästä lähialueella riehuvasta taistelusta?” ” Kai sinun sitten täytyy. Muuten sinä puhkut ja puhiset itsesi punaiseksi.””Älähän nyt,Iina. En kai minä sentään sellainen ole, vai olenko?” ”Joskus tuntuu, että olet suurten tunteitten vallassa, niinkuin oltiin äsken neuvottelussa rapakon takana, etkä pääse niistä, ellet saa purkaa itseäsi.”

”Ahaa, sinä kuitenkin katsoit uutisia!””Äh, vähän vilkaisin”, Iina tunnusti. ”No, anna tulla, mitä sinulla on mielessäsi.” ”Niin, ajattelin jälleen vanhaa profetiaa Norjasta vuodelta 1968. Se on käynyt toteen jo useimmilta kohdiltaan. Mietin toteutuuko siitä loputkin.” Ai mikäs se sellainen proftia olikaan? En juuri nyt saa sitä mieleeni”, Iina sanoi. Hm, kerron, tai helpompaa kun näytän sen sinulle suoraan.” Ville otti kirjahyllystä esiin kansion ja sieltä paperin. ”Tässä, luetaan se yhdessä.” ”Jos lukisit sen ääneen samalla kun teen meille lounasta”, Iina pyysi.”Selvä, mutta varoitan, se on aika pitkä taustoineen”, Ville vastasi. ”Ei haittaa”, Iina vastasi. ”Salaattikin pitää vielä valmistella ja pihvit paistaa, joten ehdit kyllä lukea ennen kuin päästään syömään.” ” Okei”, Ville totesi ja aloitti:

”Emanuel Minos sai vuonna 1968 norjalaiselta luterilaiseen kirkkoon kuuluvalta 90-vuotiaalta naiselta profetian, jonka tämä kertoi saaneensa Jumalalta. Luotettuna ja vakaana kristittynä pidetty nainen oli tullut erääseen Minosin pitämään kokoukseen ja kertonut siellä profetian, jonka Minos oli kirjoittanut muistiin.

Palattuaan kotiin Minos oli keskustellut profetiasta vaimonsa kanssa, mutta molemmat olivat arvioineet profetian sisällön olevan niin uskomaton ja jopa kaukaa haettu, että he eivät olleet kertoneet asiasta sen laajemmin.

Vuonna 1993 eli kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Minos oli papereitaan järjestäessä löytänyt muistiin merkitsemänsä profetian. Luettuaan tekstin hän oli pelästynyt. Monet siinä mainitut asiat olivat jo alkaneet tapahtua. Hän myös muisti, miten vanha nainen oli vaatinut profetian julkistamista ihmisten varoittamiseksi. Niinpä Minos päätti vihdoin julkaista tekstin:

NORJALAISEN 90-VUOTIAAN NAISEN PROFETIA VUODELTA 1968

”Minä sain nähdä maailman karttana. Minä näin Euroopan – maasta maahan. Näin Skandinavian ja Norjan. Minä näin asioita, joita tulee tapahtumaan juuri ennen Jeesuksen paluuta, juuri ennen kuin suuri onnettomuus purkautuu ihmisten päälle. Onnettomuus, jonka vertaista emme koskaan ole kokeneet ja nähneet.

Aivan ennen Jeesuksen paluuta ja koettelemusten alkua koemme liennytyksen ajan, jollaista ei koskaan ennen ole ollut. Tulee rauha ja tämä rauha kestää pitkään. Tänä rauhanaikana tapahtuu sotavarustusten supistamista monissa maissa, myös Norjassa.

Kolmas maailmansota syttyy tavalla, jota kukaan ei ole odottanut ja odottamattomalta suunnalta, ja me olemme yhtä valmistautumattomia kuin olimme 9. huhtikuuta 1940.

Minä näin kristittyjen keskuuteen tulevan vertaansa vailla olevan välinpitämättömyyden, lankeemuksen tosi ja elävästä kristillisyydestä. Aikana ennen Jeesuksen paluuta kristityt eivät tule olemaan avoimia tutkistelevalle julistukselle. He eivät tule kuuntelemaan synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta. Tilalle tulee toista laatua oleva julistus, jonkinlainen onnellisuutta tavoitteleva kristillisyys. Pitää menestyä ja päästä eteenpäin. Kyseessä ovat aineelliset asiat tavalla, mitä Jumala ei koskaan ole luvannut.

Kirkot, vapaakirkot ja rukoushuoneet tyhjenevät yhä enemmän. Ristin ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen julistuksen sijalle tulee viihde, taide ja kulttuuri sinne, missä pitäisi olla herätys, hätä ja parannuskokouksia.

Tämä tulee tapahtumaan suuressa määrin juuri ennen Jeesuksen toista tulemista ja onnettomuus murtautuu päällemme.

Norjaa kohtaa vertaansa vailla oleva moraalin hajoaminen. Ihmiset tulevat elämään niin kuin naimisissa olevat olematta naimisissa. Yhteen muuttaminen ennen avioliittoa lisääntyy suuressa määrin. Tämä tapa tulee hiipimään kristillisiin seurakuntiin ja tätä ei vastusteta aktiivisesti. Myös synti luontoa vastaan suvaitaan.

Aivan ennen Jeesuksen paluuta näytetään TV-ohjelmia, joita emme ole koskaan ennen nähneet. TV tulee täyttymään niin hirvittävästä väkivallasta, että se opettaa kansaa murhaamaan ja tekemään lopun toisistaan. Kaduilla kävelemisestä tulee turvatonta.

Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa, ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan.

Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntimme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy.

Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat.

Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan.

Minä olen iloinen siitä, etten tarvitse kokea tätä, mutta kun aika lähestyy, sinun on rohkaistava itsesi ja matkustettava ympäri ja varoitettava ja kerrottava kansalle mitä minä olen nähnyt.”

Ville lopetti. Keittiössä oli hiljaista. ”No, Iina, mitä sanot”, Ville kysyi. ”Minulle tuli kylmät väreet selkään ja käsivarsiin. Kuulosti todella pelottavalta. Ajatella, profetia on käynyt toteen kohta kohdalta, eikä se ollut mukavaa kuultavaa",Iina vastasi. ”Olen samaa mieltä"Ville sanoi. "Huolestuttaa. Oletko sinäkin sitä mieltä, että profetia on aidosti Jumalan antama?"Iina kysyi.” Olen ymmärtänyt Raamatusta, että se profetia, mikä käy toteen, on aito. Tämä voisi olla sellainen. Jos siitä on käynyt toteen noin paljon, niin miksi loppukin jäisi toteutumatta?”, Ville pohti.

”Pelottaa”,sanoi Iina. ”Miksi Jumala pelottelee meitä puhumalla sodasta ja tuhosta?”” Profetian sisältö on ahdistava. Olen samaa mieltä”, totesi Ville. ”Mutta kun lukee Raamatusta Vanhaa Testamenttia, siellä toistuu sama kaava. Profeetta varoittaa Israelia, joka on alkanut elää kelvottomasti palvoen epäjumalia, sortaen köyhiä, pettäen toisiaan ja uhraten lapsiaan epäjumalille. Kansa ei kuuntele aitoa profeettaa, joka kertoo tulevasta tuomiosta, ellei kansa käänny pois pahoilta teiltään.”

”Mitä sitten tapahtui”, Iina kysyi. ”Kuningas kerää ympärilleen vääriä profeettoja jotka lupaavat rauhaa ja menestystä, ja kuuntelee heitä. Oikea profeetta ei ole suosiossa. Häntä kehotetaan vaikenemaan. Jos hän jatkaa varoittamista, hänet saatetaan vangita tai tappaa.””Ja sitten?”Iina kysyi. ” Usea Vanhan testamentin profeetta sai karun kohtalon, pahoinpideltiin, vangittiin ja jotkut tapettiin. Mutta siitä ei ollut hyötyä. Jumalan tuomio tuli, kun kansan syntivelka tuli täyteen.”

”Mikä se tuomio oli?” Iina kysyi. ”Se saattoi olla ensin luonnonkatastrofi, kuten kuivuus tai sadon syövät heinäsirkat. Jos mikään ei kääntänyt kansan mieltä, lopulta Jumala lähetti vihollisen, kuten kuningas Nebukadnessarin, joka vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.”

”Mutta ei kai Jeesus ole samanlainen, tuomion Jumala?” kysyi Iina totisena. ” Hän on aina valmis armahtamaan syntisen ja syyllisen, joka kääntyy hänen puoleensa. Minäpä luen sinulle Johanneksen evankeliumista kohdan, luku 3 jakeet 16-21. ”Ville vastasi.

” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

” En ole jostain syystä huomannut tuota” Iina huokasi. ”Jeesushan puhuu samoin kuin Vanhan testamentin profeetat. Kehottaa parannukseen ja varoittaa kadotustuomiosta.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 23.2.2025

Miten meidän käy?

Aloittava evankelista Ville jatkoi työnsä pohtimista. Hän oli lukenut äsken Sananlaskujen kirjan luvusta 8 jakson, joka sisälsi profetian Jeesuksesta. ” Se oli huikea, armollinen lukukokemus!” Ville ajatteli. ”Mutta se päättyi Jeesuksen tiukkoihin sanoihin jakson viimeisessä virkkeessä:

’Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä. Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.’ "

Ville alleviivasi nuo sanat ja mietiskeli niitä. Noin siis käännöksessä vuodelta 1992. Sitten hän luki Raamatusta samat sanat edellisen käännöksen mukaan, joka oli vuodelta 1933:

”Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Ville alleviivasi jälleen viimeisen virkkeen sanat. ” Hmm. Harhaan meneminen. Toisaalta se on harkittua, sillä jakson viimeisissä sanoissa todetaan harhaan menevän niiden, jotka vihaavat Jeesusta. Vihan vallassa oleminen vie siis harhaan. Toisaalla Raamatussa Jeesus toteaa, että häntä vihataan ilman syytä.”

Ville etsi Uudesta Testamentista Johanneksen evankeliumin luvun 15 ja luki jakeesta 23 alkaen Jeesuksen sanoja:

” Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä'. ” Ville katsoi uudelleen Sananlaskujen kirjan kohtaa vuoden 1992 käännöksestä: ’Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.’

Ville pohti: ”Onko siis niin, että uhma Jumalaa kohtaan synnyttää vihan Jeesusta ja hänen Isäänsä kohtaan. Uhma on turhaa, sillä Jumala on hyvä. Mutta synnyttääkö ihmisen ylpeys tuon uhman? Olisiko se niin?"

Ville alleviivasi Johanneksen evankeliumin jakson sanat: ’He ovat vihanneet minua syyttä'.

Sitten hän uudelleen vertasi noita sanoja Sanalaskujen kirjan jakson viimeisiin sanoihin: ’joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.’ ”Kuoleman rakastaminen, mitä se voisi olla?”

Sitten Ville muisti eläkepappi Aben tekemän kirjoituksen Jeesuksen vertauksesta kuninkaan pojan häistä, jonne kutsut eivät halunneet tulla.

” Tuo vertauksen kohta kuuluu näin : ’Isäntä sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' Luuk. 14:21.

” Hmm. Aben kirjoituksessa kaksi lasta keskustelee keskenään tuosta vertauksesta. Voisiko tuo kirjoitus ja sen taustana oleva Jeesuksen vertaus jotenkin havainnollistaa sitä, mitä ihmisen ylpeyden synnyttämä kuoleman rakastaminen on? Hei, minulla on tuo kirjotus mukanani! Minäpä luen sen heti."

Nukkeleikki

Pikku Petteri latoi nukkeja riviin.Niitä oli tuotu päiväkodin varastosta lasten leikkejä varten.Sitten Petteri latoi edellisten taakse toisen rivillisen nukkeja ja niiden eteen vielä yhden.Mitä sinä teet? kysyi eräs tyttö Petteriltä. Kutsuin heidät sisään, ja nyt juhlamenojen johtaja antaa vieraille ohjeita. Ai, nuket on kutsuttu juhlaan? Niin on, vastasi Petteri. ”Arvoisat kutsutut juhlavieraat. Pian teidän luoksenne tulee joukko palvelijoita tuomaan teille juhla-asun, jonka voitte mennä pukemaan yllenne, miehet tuohon suuntaan, ja arvon naiset tuohon suuntaan.”

Tyttö ihmetteli. Eikös yleensä juhliin tulijat pukeudu valmiiksi kotona? Niin täällä Suomessa tehdään, mutta ei kaikissa maissa, vastasi Petteri. Kukas nämä vieraat on muuten kutsunut juhlaan? kysyi tyttö. Kukas muu kuin kuningas, vastasi Petteri. Miten kuningas on voinut kutsua juhlaan noin köyhiä ihmisiä? Kumma kuningas. Eikä siinä kaikki, sanoi Petteri. Vieraitten joukossa on monta sokeaa, sairasta, raajarikkoa ja rampaa. Eikä! kauuhistui tyttö, joka oli eläytynyt Petterin leikkiin.

Hullu kuningas kun kutsuu juhliinssa sosiaaliluukulle ja sairaalahoitoon kuuluvia ihmisiä ,jatkoi tyttö. Eikö kuninkaalla ollut ketään muita kutusuttavia kuin tuo raihnaisten ja kurjien joukko? Mistä sinä olet keksinyt tuollaisen leikin? Kysyi tyttö vielä. Olen minäkin joskus leikkinyt kuningasta ja prinsessaa, mutta niissä juhlissa kaikilla on ollut tällaiset puvut, puhui tyttö edelleen ja poimi lelulaatkosta röyhelöpukuiset tyttö-ja poikabarbin.

En minä olekaan keksinyt tätä leikkiä itse, vastasi Petteri. Leikin sitä usein Etiopiassa sikäläisten lasten kanssa. Se oli siellä hyvin suosittu. Oletko sinä asunut ulkomailla? kysyi tyttö. Olen, vastasi Petteri. Vanhempani ovat lähetystyöntekijöitä ja nyt olemme kotimaanlomalla. Oho, sanoi tyttö äänessään kunnioitusta. Millaista oli asua siellä, ja missä se Etiopia on? Se on Pohjois-Afrikassa, vastasi Petteri. Siellä oli ihan kivaa. Oli lämmintä ja paljon kavereita.

Osaatko sinä Etiopian kieltä? kysyi tyttö. Osaan, olen syntynyt Etiopiassa, vastasi Petteri. Vau! sanoi tyttö. Mutta miksi tuo leikki oli siellä niin suosittu? Luulisin, sen että siksi, koska siellä on monia köyhiä ja sairaita. Leikissä he pääsevät juhlimaan kuninkaan kanssa, joka ottaa heidät pysyvästi asumaan linnaansa ja myös tekee heidät terveeksi. Kukapa ei hauaisi päästä asumaan kuninkaan palatsiin? päätteli Petteri. No minä ainakin, huokasi tyttö.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi leikin kuningas kutsui juhlaansa vain kurjat. Miksi sieltä puuttuivat rikkaat ja terveet? tyttö ihetteli Leikin tarina alkaa itse asiasta siitä, että kuninngas kutsuu pitoihinsa ensin omat läheisimmät kansalaisansa, mutta hämä eivät viitsineet vaivautua tulemaan paikalle, kertoi Petteri. Kuningas vihastui siitä ja kutsui juhlasalinsa täyteen köyhiä ja kurjia. Ihan outoa,tyttö kommentoi Rikkaat eivät välittäneet kuninkaansa ystävällisestä juhlakutsusta! Miten heille mahtoi käydä? pohti tyttö. Huonosti, vastasi Petteri. He eivät enää koskaan päässeet sisään kuninkaan linnaan, Tyttö oli hetken hiljaa ja huokasi sitten: Mutta köyhät ja kurjat kuningas kohotti ryysyistä rikkauksiin. Niin siinä kävi, vastasi Petteri. Eipä ihme, etttä leikki on Etiopiassa niin suosittu, pohti tyttö.

Ville pohti lukemaansa ja ajatteli: ” On todella mieletöntä olla vastaamatta myöntävästi Jeesuksen kutsuun tulla mukaan varta vasten sinua ja minua varten valmistettuun hääjuhlaan, joka kerran vietetään taivaan valtakunnassa.”

Ville rukoili: ” Rakas Jeesus, sinä olet tehnyt kaiken valmiiksi. Ilmainen hääpukukin on valmiina odottamassa. Sellainen on varattu jokaiselle köyhälle ja kurjallekin vieraalle. Hääjuhlaan ei tarvitse, eikä sinne pääsekään omilla vaatteilla. Rakas Jeesus, opeta minua kertomaan sinusta rakkaudentäyteisesti ja samalla totuudellisesti. Opeta minua puhumaan niin kuin sinä itse puhuisit. Aamen.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 16.2.2025

Viisauden lähteillä

Ville, aloitteleva Katiskan uusi, nuori evankelista oli huomannut jotain tärkeää. Hänen tehtävänsä oli julistaa nuorille ja nuorille aikuisille evankeliumia, ei maailman kurjuutta. Sitä uutiset ja netti olivat tulvillaan. Mitä sitten oli evankeliumi? Sehän oli ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Vapahtajasta. Ville teki muistiinpanoja.

"Mitä Jeesus olikaan tehnyt synnyttyään maan päälle? Hän oli kasvanut puusepän poikana tavallisen kansan keskellä. Noin 30-vuotiaana hän oli alkanut opettaa juutalaisten synagogissa ja aukeilla paikoilla, mihin mahtui paljon ihmisiä kuulemaan häntä. Sitten Jeesus oli vangittu ja hänet oli ristiinnaulittu kahden rikollisen väliin. Toinen heistä oli rukoillut Jeesusta: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus oli vastannut:” Tänä päivänä tulet olemaan kanssani paratiisissa.”

Ristin ryöväri sai syntinsä anteeksi. Jeesus otti ristillä harteilleen koko maailman syntitaakan ja kärsi rangaistuksen jokaisen ihmisen puolesta. Hän kuoli ja hänet haudattiin. Kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja nousi neljänkymmenen päivän kuluttua taivaaseen. Sen jälkeen hän lähetti taivaasta seuraajilleen Pyhän Hengen olemaan heidän kanssa ikuisesti.

Jeesus oli tullut maailmaan vapauttamaan sen synnin, kuoleman ja saatanan vallasta. Jokainen kuulee joskus Jeesuksen äänen Pyhän Hengen kutsuessa häntä seuraamaan Jeesusta. Silloin kannattaa ottaa Jeesuksen kutsu vastaan. Jeesus tulee Vapahtajaksi yhdelle ihmiselle kerrallaan. Tämä kaikki kerrotaan Raamatussa. Se on Jumalan ilmotus itsestään meille ihmisille. Myös luomakunta tulee kerran vapautetuksi katoavaisuuden alaisuudesta. Se on luvattu Raamatussa.

Tähän kirjaan, joka on kirjoitettu Pyhän Hengen ohjaamana useiden henkilöiden toimesta yli tuhannen vuoden aikana, on kätketty kaikki viisaus ja tieto ja taito, mitä ihminen tarvitsee rikkaaseen ja merkitykselliseen elämään, jossa on siunaus.

Raamatussa ovat Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. ” Jeesusta rukoillen seuraamalla pääsee eteenpäin askel askelelta ja pääsee kerran perille taivaan kotiin. Jeesuksesta, Jumalan ainokaisesta Pojasta on kerrottu jo Vanhassa Testamentissa."

Ville otti esiin kuluneen näköisen kirjan, oman Raamattunsa, ja avasi sen Sananlaskujen kirjan luvun 8 kohdalta. ” Tässä se on! Koko luku on profetiaa Jeesuksesta! Tässä hän kertoo itsestään ja siitä miten hän on saanut alkunsa iankaikkisuudessa ennen maailman luomista. Luenpa koko luvun.”

Sananlaskut luku 8

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

” Voi miten suurenmoinen luku! Joka sana siinä on Jeesuksen Kristuksen, hyvän Paimenen puhetta minulle! Se on puhetta myös jokaiselle Raamatun avaavalle ihmiselle!”

Ville rukoili:” Rakas Jeesus, myönnän, etten itse ymmärrä enkä osaa tulkita sanojasi, ellet Sinä avaa niitä minulle Pyhän Henkesi kautta. Tee sanasi minulle eläväksi. Tee se eläväksi myös jokaiselle, joka sanaasi lukee tutkii. Aamen.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 9.2.2025

Mikä on totuus?

Katiskan nuori ja aloittava evankelista Ville oli pohtinut jo hyvän aikaa sitä, mitä hän halusi julistaa nuorille ja nuorille aikuisille ja mihin hän toivoi sen johtavan.

Muutokseen. Elämän muuttumiseen hän tähtäisi. Hän itse oli kokenut elämänmuutoksen kohdattuaan Katiskan nuortenillassa elävän Jeesuksen hänen lähettämänsä Pyhän Hengen kautta. Ville oli vähän päälle kaksikymppinen ja muisti hyvin, miten ennen tuota iltaa Katiskassa hän oli ollut epävarma elämän tarkoituksesta ja omasta identiteetistään miehenä. Halusiko hän edes olla mies, vai kenties nainen?

Tuossa Katiskan illassa oli puhunut Katiskan maallikkoevankelista Juha. Hänet oli keskeyttänyt eräs sukupuolestaan syvästi ahdistunut teini-ikäinen tyttö. Juha oli pyytänyt lupaa rukoilla hänen puolestaan ja niin oli tehty. Rukouksen aikana Pyhä Henki-sen Ville oli ymmärtänyt myöhemmin-oli laskeutunut taivaasta puhuttelemaan, ei vain tuota tyttöä, vaan jokaista salissa istuvista kymmenista nuorista ja nuorista aikuisista.

Salissa oli syntynyt suuri riemu. Yksi ja toinen oli alkanut ylistää Jeesusta. Ylistyksen aihe oli ollut oman ihmisyytensä löytäminen. Sen ihmisyyden, jonka Jumala oli luodessaan antanut heille: oli ilo olla tyttö, oli ilo olla poika! Myös monet muut elämän taakat olivat kirvonneet tuona iltan useiden nuorten sydämistä. Niin oli käynyt Villelekin. Hän oli mies, ja hän halusi seurata Herraa.

Niin hän nyt oli etsimässä ja rukoilemassa sitä, miten ja millaiseksi hän rakentaisi pian alkavan evankelistan työnsä toimenkuvan ja työn tavoitteet ja keinot niiden toteuttamiseen. Synkkiä olivat Villen ajatukset olleet viime viikoina. Maailman hätä ja siellä lengertelevä pahuus olivat vallanneet hänen mielensä.

Jopa niin, että hänen nuori vaimonsa Iina oli huolestuntut. ”Ville,aiotko sinä julistaa evankeliumia vai maailman kurjuutta`?” Ne sanat olivat pysäyttäneet Villen. Niin, ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta oli se evankeliumi, jota hän halusi julistaa. Se oli ollut vaarassa hautautua synkkien näkymien ja tunnelmien alle.

Ville hämmästyi, kuinka pian hän oli unohtanut oman muutoskokemuksensa puolitoista vuotta sitten. Jeesus oli tullut ahdistuneen ja epävarman Villen elämään yllättäen hänet suunnattomalla ilolla. Ville oli vapaunut ahdistuksistaan ja hänen elämänsä oli selkiynyt ja hänen mielensä oli rauhoittunut.

Miten hän oli ajautunut uudelleen ahdistukseen? Tällä kertaa ei niinkään itsensä vuoksi, vaan toisten. Hän oli kuin pesusieni alkanut imeä itseensä kielteisiä uutisia lehdistä ja netistä. Hän oli alkanut etsiä sellaisia uutisia ja näköaloja lisää. Hänen vaimonsa Iinan kommentti siitä, mitä Ville aikoi lopulta julistaa, kurjuutta vai ilosanomaa, oli viimein saanut hanet pystähtymään.

Ville tajusi nyt senkin, miten helposti ihminen on aivopestävistä uusiin tuntemattomiin käsityksiin ja ideologioihin. Niitä totisesti oli tarjolla ja somen algoritmit alkoivat äkkiä vahvistaa sitä, mitä oli alkanut netistä etsiä. Sitten somesta löytyy samanmielisiä kavereita ja kuplaantuminen alkaa. Pian siitä on vaikea nähdä ulos.

Tästä esimerkkinä Ville muisti Englanissa saadut tuloksen alle 15-vuotiaittten tyttöjen hakeutumiset joukoittain sukupuolenvaihtoklinikoille. Kun viranomaiset olivat huomanneet tämän olevan joukkoistumisen seurausta, peli oli vihelletty poikki. Eräs suomalainen lääkäri oli todennut, että normaali murrosiän läpi eläminen ratkaisee yli 90 prosenttia tyttöjen ja poikienkin sukupuoliahdistuksesta, ja he huomaavat pitävänsä tyttönä ja poikana olemisesta. Epävarmuus sukuopuolesta oli siis syntynyt, ei sisäsyntyisesti, vaan ulkopuolelta saatujen vaikutteiden kautta.

Mutta entä Villen nykyinen maailman synkkyydestä johtuva ahdistus? ”Niin, voi hyvänen aika!” Olenko itse ajanut itseni kielteisyyden ja synkkyyden kuplaan, kun olen jatkuvasti kiinnittänyt huomioni sellaisiin havaintoihin ja alkanut aktiivisesti etsiä niitä?” Ville tajusi nyt selkeästi, että hän oli ollut menossa harhaan. ” On kai suomalaisessa yhteiskunnassa sentään vielä jotain hyvääkin? On toki! Ja entä ilosanoma? Jeesus sanoo:’ Minä olen tie, totuus ja elämä.’ Jeesusta seuraamalla löytää levon tuulisessakin maailmassa.”

”Sitä paitsi Jeesus sanoo myös: ’ Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.’ Matt. 11:28-30.”

Ville rukoili: Rakas Jeesus, Vapahtajani ja ystäväni. Anna anteeksi epäuskoni. Anna anteeksi itseeni käpertyminen. Anna anteeksi hedelmätön ja maahan kaatava murehtiminen ja huolestuminen. Anna minun nähdä, että Sinä, rakas Jeesus olet kaikkia huolia ja murheita suunnattomasti suurempi ja voimakkaampi. Sinä olet ristillä vuodattanut veresi koko maailman syntien sovitukseksi. Ylösnousemuksellasi sinä olet osoittanut tämän todeksi. Sinä olet todella synnin, kuoleman ja saatanan vallan Kukistaja!”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 2.2.2025

Uusi elämä

Yhden ihmisen muutostarina. Teini-ikäinen Säästäjä-Sijoittaja.Kuuntele se klikkaamalla tätä linkkiä.

Yhden ihmisen muutostarina. Isto, tehtaan työläinen. Kuuntele se klikkaamalla tätä linkkiä.

Yhden ihmisen muutostarina. Väiski Vepula, koululainen. Kuuntele se klikkaamalla tätä linkkiä.

Tarinat ovat fiktiivisiä mutta voisivat olla totta.Tarinoiden taustalla ovat Päivän Tunnussana-julkaisusta saadut raamatunkohdat. Kertojina kaksi varkautelaista ystävystä.

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 16.1.2025

Murhaajien yhteiskunnat?

Nuorisotila Katiskan uusi evankelista Ville pohdiskeli itsekseen hyvän ja pahan ongelmaa. Hän kirjoitti ajatuksiaan muistiin ja mietti samalla vastauksia kysymyksiin, joita nousi hänen mieleensä. Suurimmaksi ongelmaksi näytti nousevan yksi asia. Välillä hän alleviivasi joitain kohtia.

Onko ihmisellä sielu? Onko hänellä luovuttamaton ihmisarvo? Onko ihminen eläin? Onko hän sattuman ja luonnonvalinnan tuote? Voiko ihmisen tappaa? Voiko hänet tappaa jo äidinkohdussa? Voiko hänet tappaa vanhana? Voiko hänet tappaa nuorena kun häntä ahdistaa ja hän pyytää kuolinpiikkiä? Mikä on ihmiselämän todellinen arvo ja kuka sen määrittelee? Ovatko ihmiset eri arvoisia jo syntymähetkellään? Ovatko ihmiset eri arvoisia jo sikiämisen hetkellä? Kuka on ihminen? Ketkä ovat ihmisiä? Voiko ihmislihaa jalostaa syötäväksi? Onko olemassa absoluuttista oikeata ja väärää? Onko olemassa absoluuttista hyvää ja pahaa? Onko hyvä ja paha vain kielellinen konstruktio ja sopimuskysymys? Onko hyvä ja paha määriteltävissä erikseen kussakin kulttuurissa? Onko ihmissyöjien hyvän ja pahan kulttuuri yhtä hyvä kuin joku muu kulttuuri? Voiko hyvästä ja pahasta väitellä loppumattomiin? Onko Välimeren yli pyrkivillä oikeus tulla vastaanotetuiksi? Onko Välimeren yli pyrkiviä oikeus käännyttää takaisin? Onko olemassa toisesta välittämisen ja huolehtimisen kulttuuria? Onko huolenpidon kulttuuri yhtä hyvä kuin aate rodullisesta ylivertaisuudesta? Onko vahvimmalla oikeus voittaa ja tuhota heikompi? Onko heikommalla oikeus tuhota vahvempi? Onko yhteiskunnassa olemassa valehtelua, jos siinä ei ole totuuttakaan? Onko oikein varastaa? Onko oikein viedä petoksella toisen omaisuus tai puoliso? Onko oikein pettää puolisoa? Onko oikein syyttää omien vanhustensa huonosta hoidosta yhteiskuntaa? Onko oikein hylätä vanhuksensa yhteiskunnan hoidettavaksi, vaikka voisin hoitaa heitä itsekin? Onko oikein sallia kännykästä virtaavan pahan pääsy lasten silmien eteen? Onko oikein valehdella lapsille sukupuolten määrästä? Onko oikein vainota kristittyjä? Onko oikein vainota juutalaisia? Onko oikein vainota romaneita? Onko oikein tappaa vammaisia, vai onko se hyväksyttävää, koska se on ”luonnonvalinnan” mukaista? Onko oikein johtaa kansa harhaan valehtelemalla? Onko valehtelemista, jos tahallisesti jättää osan tosiasioista kertomatta? Onko sota paha asia? Onko huumeiden käytön salliminen hyvä asia? Onko kaiken salliminen hyvä asia? Onko pahan estäminen paha asia? Mikä on hyvää? Mikä on pahaa? Saako toiseen uskontokuntaan kuuluvalta varastaa? Saako toiseen heimoon kuuluvan tappaa? Onko verikosto hyvä asia? Voiko yhteiskunta päättää, että kaikki lapset saa halutessaan abortoida? Onko oikein vaatia toista rangaistuksen uhalla toimimaan vakaumustaan vastaan? Onko oikein olla kustantamatta toisten abortteja? Onko oikein, ettei yhteiskunta maksa sukupuolenvaihtokustannuksia? Onko oikein, jos totuudesta tehdään mielipidekysymys? Onko oikein,että vahvempi valtio hyökkää heikomman kimppuun ja valloittaa sen? Onko oikein, että ammutaan vuosikymmenien ajan raketteja naapurimaahan? Onko oikein, että valtio puolustautuu hyökkääjiä vastaan? Onko aseitten valmistaminen oikein? Onko niiden käyttäminen oikein? Onko oikein, että annetaan vihollisen tulla ja valloittaa vastarintaa tekemättä?

Onko oikein tuhota toisen elinkeino? Onko oikein olla tekemättä työtä, jos kuitenkin on terve ja työkykyinen? Onko oikein olla rakentamatta maata ja yhteiskuntaa, jolta saa lähes ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon ja rahallisia avustuksia jokapäiväiseene elämään? Onko oikein elää jatkuvasti toisten kustannuksella, jos kuitenkin voisi mennä töihin? Onko oikein olla laiska? Onko oikein olla auttamatta, jos autettava tuodaan jälleen kerran ensiapuun juopumuksen vuoksi? Onko oikein auttaa jos auttettava on väärän värinen? Onko oikein hylätä toinen? Onko olemassa hylkäämistä?

Voiko toiselle tehdä pahaa, jos sinun pahasi on eri asia kuin toisen paha? Onko olemassa hyvää ja pahaa, joka on samaa kaikille ihmisille? Onko oikein ajaa humalassa autolla toisen päälle? Onko pienempi paha ajaa humalassa autolla toisen päälle kuin että jos ajaa autolla toisen päälle vihan vuoksi? Onko veljesmurha pienempi paha kuin poliittisen vastustajan murha? Onko olemassa murhaa, jos elämä on sattumalta syntymyt ja kehittynyt sattumavaraisten mutaatioiden kautta, vai onko elämä silloin vain vahvempien selviytymistä ja heikommat tuleekin tappaa? Jos elämä on sattumalta syntynyt, onko silloin olemassa hyvää ja pahaa? Kenelle ihminen on silloin vastuussa? Itselleenkö vain? Jos maailma on syntynyt evoluution tuloksena, onko silloin olemassa armoa ja anteeksiantamusta, uudelleen aloittamisen mahdollisuutta? Onko olemassa Luoja, joka on säätänyt ihmisen elämälle säännöt, ja tulee tuomitsemaan kerran jokaisen niiden noudattamatta jättämisestä? Onko ihmiskunta alkuisin kahdesta ihmisestä, niin kuin Raamattu ilmoittaa? Miksi kaikki ihmiset kuolevat? Onko pahaa vain se, mitä ihminen tekee? Onko pahaa myös se,mitä ihminen sydämessään ajattelee ja tuo sanoillaan julki? Opettaako Jeesus Raamatussa: ’Joka sanoo toiselle: senkin hullu, on ansainnut helvetin tulen?’ Mikä on Raamatun helvetti? Miksi sinne voi joutua? Ovatko kaikki ihmiset sisimmältään pahoja vai hyviä? Mikä on ihmisten tilanne Jumalan näkökulmasta katsottuna? Onko totta, mitä Paavali sanoo kirjeessään Rooman kaupungin seurakunnalle?

Luvusta 3:

”Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa.

10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta,

11 ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.

12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,

14 heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.

15 Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,

16 tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.

17 Rauhan tietä he eivät tunne,

18 jumalanpelko on heille vieras.”

Luvusta 2:

”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.

2 Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista.

3 Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?

4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?

5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki.

6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

7 Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän,

8 mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.

9 Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen.

10 Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen,

11 sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. ”

Onko totta, mitä Jeesus sanoo Luukkaan evankelimissa:

Luvusta 13:

” Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset?

5 Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa

6 Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt.

7 Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.'

8 Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä.

9 Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"

Onko totta, mitä Paavali sanoo kirjeessään Rooman kaupungin kristityille, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat Lunastajaa?

Luvusta 3:

”Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi.

20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.

Vanhurskaus (Se, että on täysin kelvollinen Jumalalle)

21 Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.

22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,

23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.”

Mistä tietää, mikä on totuus kaikesta? Raamattu antaa vastauksen:

Luukkaan evankeliumi luvusta 14:

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"

6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."

8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

9 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?”

Ville päätti pohdiskeluhetkensä rukoukseen: Isä, ole minulle syntiselle armollinen. Auta minua välittämään kysyjille vastauksia, jotka ovat hyödyllisiä heidän etsiessään elämänsä suuntaa ja tarkoitusta. Anna minulle sanoja, jotka auttavat heitä löytämään sinun armahtavan rakkautesi turvakseen. Anna heidän löytää Poikasi Jeesus Kristus. Aamen.

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 19.1.2025

Israelin pelastus

”Kylläpä Ville oli valinnut rankan tekstin teemakseen vuonna 2025. Siinähän oli pelkkää tuomion julistusta.” ”Ei sentään, olihan siinä muitakin tekstejä kuin 5.Moos. 28:n loppuosa. Oli profeetta Jesajan ennustus Vapahtajan syntymästä ja joulun sanoma.” ”No todellakin. Miten saatoin unohtaa sen 15 minuutissa.” ”Ihminen keskittyy helpommin kielteisiin asioihin ja muistaa ne paremmin.” ”Niin se taitaa olla.”

”On Villen vuosisuunnitelmassa muutakin. E ehtinyt ottaa vielä kaikkea esiin”, sanoi Abe, Matin vanha rippi-isä. ”Katsotaanpas. Tässä on 5.Moos. 28:n alkuosa. Siinä Jumala kertoo siunauksista Israelille, jos se noudattaa Jumalan antamia säädöksiä”.

5. Mooseksen kirja 28:

Kuuliaisuus tuo onnen ja siunauksen

1 "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle.

2 Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne.

3 "Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.

4 "Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat.

5 "Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne.

6 "Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan. [Ps. 121:8]

7 "Herra antaa teidän voittaa vihollisenne, jotka nousevat teitä vastaan. He hyökkäävät kimppuunne yhtenä joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin.

8 "Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa teidän menestyä kaikissa hankkeissanne. Herra siunaa teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa.”

”Niin, todella”, sanoi Riitta. ”Ja olihan Villen listassa myös lupaus Israelin jälleenrakentamisesta. Tässähän se on Jes. 61.”

Israelin jälleenrakentaminen

4 He rakentavat jälleen ammoin raunioituneet asumukset, isiensä autioituneet tilat he ottavat käyttöön, pystyttävät hävitetyt kaupungit uudelleen ja ottavat viljelykseen kauan autioina olleet maat. 5 Vieraat joutuvat paimentamaan teidän lampaitanne ja vuohianne, muukalaiset hoitamaan teidän peltojanne ja viinitarhojanne,

6 mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista.

7 Teillä on ollut häpeää kaksin verroin, teitä on syljetty ja pilkattu, mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön ja teillä on oleva ikuinen ilo. [Jes. 35:10, 51:11]

8 -- Minä, Herra, rakastan oikeutta ja vihaan riistoa ja vääryyttä. Minä maksan kansalleni palkan oikeuden mukaan ja teen sen kanssa ikuisen liiton.

”Jesajan luvusta 54 löytyy myös seuraava Israelille annettu lupaus.”

1 Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.

2 Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat!

3 Sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle, sinun jälkeläisesi perivät muukalaisten maat ja asuttavat autioiksi jääneet kaupungit.

4 Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa etkä enää ole muistava leskeytesi häpeää,

5 sillä nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi -- Herra Sebaot on hänen nimensä -- ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä -- häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi.

6 Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt. -- Kuka voisi hylätä nuoruutensa vaimon, sanoo sinun Jumalasi.

7 -- Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.

8 Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

9 -- Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.

10 Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

”Samassa Jesajan luvussa 54 Herra lupaa Israelille viitaten tuleviin aikoihin .”

Kaikki aseet Israelia vastaan ovat tehottomia

Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.

15 Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen.

16 Minä olen luonut sepän lietsomaan hiilten hehkua ja takomaan asetta käyttäjän käteen, olen myös luonut tuhoojan tuhoamaan,

17 ja niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra.

” Kaikki nämä lupaukset ovat käymässä toteen! Matti iloitsi. Vähä vähältä. Ja Jumala kääntää Israelilaisten sydämen Messiaan, Jeesuksen Kristuksen puoleen. Se on jo alkanut tapahtua. Messiaanisia juutalaisia on maailmassa yhä enemmän. He uskovat, että Jeesus Kristus on Jumalan lupaaama Messias. He uskovat samaan Vapahtajaan kuin mekin!”

Room.11:ssa Jumala sanoo apostoli Paavalin kautta:

Koko Israel on pelastuva

22 ” Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

24 Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!

25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. 27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

” Keitä kohtaan Jumala on ankara? Ankaruudestahan puhutaan tuon raamatunkohdan alussa”, kysyi Riitta. Abe vastasi: ”Ajattelen ankaruuden kohdistuvan jokaiseen, joka pitää halpana Jeesuksen ristinkuolemallaan valmistaman pelastuksen. Jeesus otti harteilleen syntimme ja kärsi niistä tulevan tuomion ja rangaistuksen meidän sijastamme. Joka haluaa ottaa vastaan tämän sovituksen, pelastuu.

Tämä koskee niin juutalaisia kuin meitä pakanoitakin. Ei ole muuta tuomiosta vapauttavaa nimeä kuin Jeesus. Juutalaisilla ja meillä on sama Vapahtaja.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 12.1.2025

Jumalan tuomio voidaan välttää

Villen ja Iinan tuoreen evankelistaperheen mahdollisuuksista taloudellseen selviytymiseen oli keskusteltu Katiska-nuorisotilan jatkoilla. Paikalla oli lähes koko Katiskan tukitiimi.

Hei, ollaan oltu nyt aika syvissä vesissä, sanoi Matti, Riitan puoliso. Ollaankohan ajateltu heidän tilannettaan vain synkimmän mukaan? Ehkä he pärjäävät nuorena avioparina hyvinkin yhden tuloilla, eikä Iina saa välttämättä potkuja tehtaalta, jos tulee uudet yt-neuvottelut. Hänenhän pitäisi elättää aluksi myös Ville. Ja ehkä Suomen taloustilanne lähtee hyvinkin nousuun, niin kuin lehdissä välillä ounastellaan.

Kokouspaikassa tuli hiljaista. Sitten Juhani, Katiskan maallikkoevankelista avasi suunsa ja totesi:

”Voihan asiat mennä niinkin, kuin Matti totesi, ja hyvä jos menee. Mutta kyllä Ville ja Iina tulevat kohtaamaan vastustusta, vaikka he taloudellisesti pärjäisivätkin. Aiheet, joita he tulevat käsittelemään pitäessään julistustilaisuuksia toreilla ja koulujen edustalla mielenosoituksia, ovat, tosia kylläkin, mutta rankkoja.”

”Mutta sitähän Katiskan väen mielenosoitukset muun muassa tuota satojen sukupuolten sekoilua vastaan ja terveen perinteisen perhekäsityksen puolesta ovat olleet: suoraa puhetta harhoja vastaan.

Ja koululaisilta olemme saaneet hyvää palautetta kun olemme puolustaneet julkisesti vain kahden sukupuolen olemassaoloa, siis biologisen, että on vain miehiä xy ja naisia xx”, puuttui keskusteluun nyt Linda.”

”Mutta joskus minusta tuntuu, että olemme keskittyneet liikaa tuohon sukupuoliasiaan”, sanoi Riitta. ”Oletteko jo nähneet, mitä Ville on suunnitellut alkavan vuoden puheenaiheiksi.?” kysyi Abe. Kaikki pudistivat päätään. Haluatteko tietää. ” ”Se on rankkaa ja rankasti suoraan Raamatun sanalla perusteltu,” jatkoi Abe. ”Villen ja Iinan luvalla voin sen julkistaa teille.” Kaikki nyökkäsivät.

”Avataan Raamattu 5.Mooseksen kirjan luvusta 28 ja luetaan sieltä. Tämä kohta Raamatusta on pitkä, pyydän teitä, että jaksaisitte silti keskittyä tähän sanomaan. Uskon, että Ville on osunut oikeaan valitessaan tämän jakson Jumalan sanasta otettavaksi esiin, kohta kohdalta alkaneen vuoden aikana. Suomi on suuressa vaarassa, niin myös koko Eurooppa ja läntinen maailma.”

Vaiheet, jotka kävivät toteen muinaisen Israelin kohdalla, ovat varoittava esimerkki kaikkien aikojen kansoille ja heimoille. Israel hylkäsi elävän Jumalan ja palveli epäjumalia. Ne saivat israelilaiset sortamaan toisiaan ja uhraamaan lapsiaan epäjumalille. Mutta myös se on totta, että kansa voi pelastua tuomiolta, jos se kääntyy sydämestään Jumalan puoleen, ja tekee parannuksen synneistään.

Pelastus ja uudistua on valmistettu jokaiselle, kansallisuudesta ja heimosta riippumatta Jeesuksen Kristukseen uhriverellä, jonka hän vuodatti jokaisen ihmisen ja kansan syntien sovittamiseksi. Profeetta Jesajan kirjassa on tämä ennustus. Se on käymässä toteen nyt juutalaisten kohdalla kaikkialla maailmassa. Tämä hyvä tulevaisuus on myös meidän suomalaisten mahdollisuus, jos vain haluamme valita Jeesuksen ja hänen seuraamisensa.

Tottelematonta kansaa kohtaa kirous

5.Moos. 28: 13-69

"Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:

16 "Te olette kirottuja kaikkialla, missä olettekin.

17 "Kirottuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne.

18 "Kirottuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat.

19 "Olette kirottuja, kun palaatte kotiin. Olette kirottuja, kun lähdette matkaan.

20 "Herra lähettää teidän keskuuteenne kirouksen: teittepä mitä tahansa, hän saattaa teidät kauhun ja sekasorron valtaan, ja pian te tuhoudutte ja häviätte maan päältä pahojen tekojenne tähden, kun hylkäsitte Herran.

21 Hän tartuttaa teihin ruton, kunnes on hävittänyt teidät siitä maasta, jota olette menossa ottamaan haltuunne.

22 Herra lyö teitä hivuttavalla taudilla, kuumeella ja tulehduksilla, polttavalla helteellä ja kuivuudella, viljaruosteella ja nokitähkällä, ja te saatte kärsiä niistä, kunnes teitä ei enää ole.

23 Taivas teidän yllänne on oleva pronssia, ja maa on oleva rautaa teidän allanne.

24 Herra antaa sateen langeta maahanne tuhkana; teidän päällenne sataa taivaasta hiekkaa, ja te menehdytte.

25 "Herra sallii vihollistenne lyödä teidät. Te hyökkäätte heidän kimppuunsa yhtenä joukkona, mutta hajaannutte pakoon kaikkiin suuntiin, ja kaikki kansat kauhistelevat teidän kohtaloanne.

26 Teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi, eikä ole ketään, joka sen estäisi.

27 "Herra lyö teitä paiseilla, kuten hän löi egyptiläisiä, hän lyö teitä ajoksilla, ihottumilla ja syyhytaudeilla, eivätkä ne koskaan parane.

28 Herra lyö teitä sokeudella ja hulluudella, ja te joudutte pois tolaltanne,

29 niin että keskellä päivää haparoitte pimeässä kuin sokeat ettekä onnistu missään toimissanne. Teitä sorretaan ja riistetään alinomaa, eikä kukaan tule avuksenne.

30 "Kun joku teistä kihlaa naisen, toinen mies makaa hänet. Te rakennatte talon, mutta ette saa asua siinä. Kun istutatte viinitarhan, ette pääse korjaamaan sen satoa.

31 Teidän nautanne teurastetaan silmienne edessä, mutta ette saa syödä niiden lihaa. Te näette omin silmin, kun aasinne varastetaan teiltä, mutta ette saa niitä takaisin. Teidän lampaanne ja vuohenne joutuvat vihollisillenne, eikä kukaan auta teitä.

32 Te näette, miten poikanne ja tyttärenne joutuvat vieraan kansan käsiin, ja teidän silmänne riutuvat, kun alinomaa ikävöitte heitä ettekä voi heitä auttaa.

33 Sen, minkä työllä ja vaivalla olette hankkineet, syö kansa, jota ette tunne. Teitä sorretaan ja riistetään kaiken aikaa.

34 Te menetätte järkenne kaiken sen vuoksi, mitä joudutte näkemään.

35 Herra lyö teitä nostattamalla polviinne ja reisiinne pahoja paiseita. Ne leviävät yli koko ruumiinne eivätkä parane.

36 Herra vie teidät ja kuninkaan, jonka olette asettaneet hallitsijaksenne, vieraan kansan keskelle, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet, ja te joudutte siellä palvelemaan puusta ja kivestä tehtyjä jumalia.

37 Kaikissa niissä kansoissa, joiden sekaan teidät ajetaan, teidän kohtalonne herättää kauhistusta, ja teistä tulee niille varoittava esimerkki ja pilkan kohde.

38 "Te kylvätte peltoihinne paljon siementä, mutta korjaatte vain kourallisen, sillä heinäsirkat ahmivat kaiken.

39 Te istutatte viinitarhoja ja viljelette viiniä, mutta ette pääse korjaamaan rypäleitä ettekä saa viiniä juodaksenne, sillä toukat syövät sadon.

40 Oliivipuita kasvaa kaikkialla maassanne, mutta teillä ei ole öljyä itsenne voitelemiseen, sillä oliivit varisevat ennen aikojaan maahan.

41 Teille syntyy poikia ja tyttäriä, mutta ette saa pitää heitä ominanne, vaan he joutuvat vankeuteen.

42 Maanne kaikki puut ja hedelmät joutuvat tuholaisten saaliiksi.

43 Teidän keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat yhä enemmän valtaa, mutta te itse vain heikkenette.

44 Muukalaiset voivat antaa lainaa teille, mutta te ette pysty lainaamaan heille. He nousevat ensimmäisiksi ja te jäätte viimeisiksi.

45 "Teidän osaksenne tulevat kaikki nämä kiroukset. Ne kohtaavat teitä ja lankeavat teidän päällenne, ja viimein te tuhoudutte, koska ette totelleet Herraa, Jumalaanne, ettekä noudattaneet hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka hän teille antoi.

46 Nämä kiroukset ovat ikuisina todisteina ja tunnusmerkkeinä teidän ja jälkeläistenne osaksi tulleesta rangaistuksesta.

47 "Koska te ette palvelleet Herraa, Jumalaanne, iloisin mielin ja sydämen halusta, vaikka teillä oli kaikkea yltäkyllin,

48 te joudutte nälissänne ja janoissanne, alastomina ja kaikkea puutetta kärsien palvelemaan vihollisianne, jotka Herra lähettää kimppuunne. Hän panee teidät kantamaan rautaista iestä, kunnes tuhoudutte.

49 "Kaukaa maan äärestä Herra lähettää kansan, jonka kieltä te ette ymmärrä. Kotkan lailla sen soturit hyökkäävät teidän kimppuunne.

50 He ovat häikäilemätöntä kansaa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta.

51 Heidän joukkonsa syövät teidän karjanne ja satonne, niin että näännytte nälkään. Teille ei jää mitään, ei viljaa, ei viiniä eikä öljyä, ei vasikoita eikä karitsoita, ja niin te tuhoudutte.

52 He piirittävät kaupunkejanne joka puolella maatanne, kunnes niiden korkeat muurit, joiden vahvuuteen luotitte, ovat sortuneet. Kun vihollisenne käyvät kaupunkienne kimppuun kaikkialla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut,

53 he piirittävät teitä niin ankarasti, että te nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne, jotka olette saaneet Herralta, Jumalaltanne.

54 "Kaikkein herkin ja hienoinkin mies katsoo silloin karsain silmin veljeään, omaa vaimoaan ja vielä jäljellä olevia lapsiaan,

55 koska ei halua jakaa heidän kanssaan omien lastensa lihaa, jota hän itse syö, kun hänellä ei ole enää muuta jäljellä siinä puutteessa ja ahdingossa, johon kaupunkejanne piirittävä vihollinen on teidät saattanut.

56 Kaikkein hienoin ja hemmotelluin nainen, joka hienouttaan ei koskaan ole kävellyt askeltakaan, katsoo silloin karsain silmin omaa miestään, poikaansa ja tytärtään

57 eikä anna heille lapsia, jotka hän synnyttää, eikä jälkeisiään, jotka tulevat hänen kohdustaan, vaan syö ne itse salaa nälkänsä pakottamana siinä hädässä ja ahdingossa, johon kaupunkejanne piirittävä vihollinen on teidät saattanut.

58 "Jos ette tarkoin noudata tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne, suurta ja pelottavaa nimeä,

59 Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista.

60 Hän tuo teille taas kaikki Egyptin taudit, joita pelkäätte, ja tartuttaa ne teihin.

61 Herra lähettää teidän vaivaksenne kaikki sellaisetkin sairaudet ja vitsaukset, joita tässä lain kirjassa ei ole edes mainittu, ja te tuhoudutte.

62 Teistä, joita ennen oli yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jää jäljelle vain vähäinen joukko, koska ette totelleet Herraa, Jumalaanne.

63 Ennen Herra iloitsi antaessaan teidän menestyä ja lisääntyä, nyt hän iloitsee hävittäessään ja tuhotessaan teitä. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne.

64 "Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan kautta koko maanpiirin, ja te joudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette tunne ja joita eivät isännekään tunteneet, puisia ja kivisiä jumalia.

65 Vieraiden kansojen keskuudessa te ette koskaan löydä rauhaa eikä teillä ole edes jalansijaa, mihin voisitte pysähtyä levähtämään. Herra tekee teidät siellä pelokkaiksi ja aroiksi, hän riuduttaa silmänne ja lannistaa mielenne.

66 Henkenne on aina hiuskarvan varassa; päivin ja öin te elätte pelon vallassa ettekä koskaan voi olla varmoja hengestänne.

67 Aamulla te sanotte: 'Kunpa olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette.

68 Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli.

Israelin lunastus

Jesaja 61:

Herran voideltu tuo ilosanoman

1 Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista,

2 julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia,

3 antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.

Maan jälleenrakentaminen

4 He rakentavat jälleen ammoin raunioituneet asumukset, isiensä autioituneet tilat he ottavat käyttöön, pystyttävät hävitetyt kaupungit uudelleen ja ottavat viljelykseen kauan autioina olleet maat.

5 Vieraat joutuvat paimentamaan teidän lampaitanne ja vuohianne, muukalaiset hoitamaan teidän peltojanne ja viinitarhojanne,

6 mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista.

7 Teillä on ollut häpeää kaksin verroin, teitä on syljetty ja pilkattu, mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön ja teillä on oleva ikuinen ilo.

8 -- Minä, Herra, rakastan oikeutta ja vihaan riistoa ja vääryyttä. Minä maksan kansalleni palkan oikeuden mukaan ja teen sen kanssa ikuisen liiton.

9 Silloin sen siemen tunnetaan kansojen keskellä, sen jälkeläiset kansakuntien joukossa. Kaikki, jotka heidät näkevät, ymmärtävät, että Herra on siunannut tämän sukukunnan.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa

Jesaja 9

1 Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

2 Sinä teet runsaaksi riemun,* annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

3 Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan.

4 Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.

5 Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

6 Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

Jeesuksen syntymä

Luukkaan evankeliumi 2: 1-12

1 Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.

2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.

3 Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

4 Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.

5 Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.

6 Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,

7 ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

8 Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.

9 Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,

10 mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

11 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra.

12 Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."

”Kylläpä oli paljon asiaa”, huokasi Marja. ”Niin kyllä”, jatkoi hänen äitinsä. ”On mistä valita saarnan aiheeksi.” Tästä lukemastamme tekstistä kävi todella selvästi ilmi se, että luotu ihminen ja ihmiskunta on vastuussa ja tilivelvollinen elämästään ja teoistaan Luojalleen ja Vapahtajalleen.”

”On se vaan hyvä, että Jumala ei kuitenkaan halua ihmisten joutuvan kadotukseen, vaan pelastuvan ja saavan syntinsä ja rikkomuksensa anteeksi” , sanoi Linda. ” Ja se on niin yksinkertaista”, sanoi siihen evankelista Juha: ”Antaa Jeesuksen tulla sydämeen omaksi Vapahtajaksi. Jeesus antaa synnit anteeksi ja johtaa uuteen elämään lähettämänsä Pyhän Hengen voimalla ja opastuksella.”

Pekka Päivärinta

Viikon saarna 5.1. 2025

1.1.2025 Synkät ajat tulossa?

Oli vietetty uudenvuoden 2025 juhlaa nuorisotila Katiskassa sadanviidenkymmenen nuoren ja nuoren aikuisen kanssa. Nyt oltiin jatkoilla Katiskan vastuuhenkilöiden kanssa Matin ja Riitan kotona. Muisteltiin mennyttä vuotta ja pohdittiin yhdessä myös Katiskan työyhteydessä aloittavan evankelistaperheen Iinan ja Villen tulevaisuutta. He olivat löytäneet Jeesuksen Katiskan perjantai-illassa ja tutustuneet siellä toisiinsa. Nyt he olivat tuore aviopari.

Iinan idea oli, että Villestä tulisi evankelista, ja että hän peesaisi tätä taustalla ja toisi alussa myös leivän pöytään. Olihan hänen palkkansa tehtaan laboranttina parempi kuin Villen vaihtelevat tulot raksahommissa. Vähitellen heille heidän rukoillessaan ja keskustellessaan Villen työnkuva oli alkanut selkiytyä, ja Villekin suostui elämään sellaisessa taloudellisessa tilanteessa. Hän kun oli ollut aluksi sitä mieltä, että miehen tulee kyetä elättämään perheensä.

Mutta jotta Jumalan valtakunta saavuttaisi niin tehden useampia lapsia ja nuoria -sen ikäiset olivat enimmin hänen sydämellään- Ville hyväksyi elämän vaimonsa ” siivellä” hoitaessaan evankelistan työtä. Siihen tulisi kuulumaan paljon matkustamista eri puolille Suomea järjestämään tilaisuuksia. Niissä hän ja häntä avustavat Katiskan nuoret kertoisivat kuulijoille hyvän uutisen Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, joka tuo lohdutuksen ja joka antaa ymmärryksen käsittää Raamatun sanaa.

Villen työnäkyyn kuului myös selkeä Jumalan Sanasta nouseva opetus ja rohkaisu elää iloiten tyttönä ja poikana ja miehenä ja naisena. Raamatun alussa kerrotun totuuden ihmisestä Jumalan kuvana Pyhä Henki teki jälleen eläväksi todellisuudeksi. Tämän kertoo myös tiede. Geenitutkimus on jo kauan sitten todennut sukupuolia olevan tasan kaksi, xx ja xy. Näiden asioiden esiintuominen oli ajankohtaista ja tarpeellista tänä sekavana ja harhaanjohdattajien aikakautena.

Pyhä Henki oli ilmoittanut tämän kaiken Katiskaan kokoontuneille nuorille ja nuorille aikuisille. Heidän keskuudessaan oli syntynyt suunnaton ilo ja helpotus. Oltiin päästy eroon piinavasta seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvästä epävarmuudesta. Ei tarvinnut enään miettiä sukupuolen ” korjaamista”. Oli riemullista olla tyttö ja nainen. Oli riemullista olla poika ja mies.

Oli huumaavan onnellista ajatellla perinteisen perheen perustamista, jossa on isä, äiti ja lapsia. Ensimmäiset häät oli jo nähty Katiskassa. Abortti oli ymmärretty, niin kuin se onkin, murhaksi, jossa kaikkein avuttomimmat kylmäverisesti tapettiin. Joillain Katiskaan tulleista tytöistä oli takanaan raskauden keskeytys, joko pillerillä tai leikkauksella.

He olivat saaneet ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen asettaman ehtoollisen tuoman armon. ”Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.” He olivat saaneet uskoa kaikki syntinsä anteeksi annetuiksi. Niin heidän omatuntonsa oli saanut suloisen rauhan ja levon. He olivat saaneet uuden elämän lahjaksi Jeesukselta ja taivaan Isältä.

Yhä useampi Katiskaan tullut poika ja nuori mies oli alkanut ymmärtää, että suurin syyllinen näihin murhiin olivat itse asiassa he, heidän sukupuolensa edustajat. He olivat houkutelleet tytöt kanssaan sukupuolisuhteisiin, mutta eivät olleet olleet halukkaita kantamaan vastuuta siittämistään lapsista. Ehtoollisen sovituspöytä oli tuonut useille Katiskaan tulleille nuorille miehille lohdutuksen ja uuden alun. Mies oli tarkoitettu puolustamaan heikompiaan. Ei käyttämään heitä hyväkseen.

Jeesuksen veriuhrista oli tullut Katiskassa kävijöille rakas ja kallis. Ilman sitä ei olisi toivoa. Mutta nyt kaikki synnit oli saatu anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä! Sydän ja mieli ja keho hypähtelivät riemusta ja elämänhalusta! Nyt elämässä oli suunta ja tarkoitus, mielekkyys ja tulevaisuuden toivo joka päivä läsnä!

Samaan aikaan, vuoden vaihtuessa vuodesta 2024 vuoteen 2025 Villen ja Iinan tulevaisuutta pohtivat myös Katiska-nuorisotilan tukijat pastori Abe ja hänen vaimonsa Elvi yhdessä nuorisotila Katiskan perustajiin kuuluvien Matin ja vaimonsa Riitan kanssa. Heidän joukkoonsa kuuluvat myös Marja ja hänen äitinsä, Matin raamattupiirissä Jeesuksen löytänyt evankelista Juha, sekä Katiskaa tukeva nuorisopastori Ella Väänänen.

Vielä paikalla Katiskan uudenvuoden juhlan jälkikokouksessa oli paikalla Hesasta saapunut Linda. Hän oli ajautunut aikaisemmassa elämässään prostituoiduksi, mutta oli löytänyt Jeesuksen Kristuksen Aben Hesassa järjestämän evankelioimistapahtuman kautta. Hän oli saanut Jeesuksen Kristuksen veriuhrin ansiosta uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Nyt hän uusi luomus. Jeesus Kristus oli Lindalle tie, totuus ja elämä, niin kuin Vapahtaja itse Raamatussa sanoo. Lindalla oli vielä joitain haavoja jäljellä psyykessään, mutta ne olivat parantumassa Jumalan mittaamattoman armon hoitaessa häntä menneisyydessä koetusta hylkäämisestä. Jokainen ehtoolliskäynti oli kuin terapiassa olisi käynyt. Siellä Jeesukselle sai kertoa kaikki asiansa, ja Jeesus vastasi pyyntöihin.

” Mitä sanotte, millainen tulee olemaan Villen ja Iinan ensimmäinen vuosi evankelistaperheenä?” Kysymyksen esitti Riitta, Matin vaimo.

Matti ja Riitta olivat käyneet nuoruudessaan läpi kipeän lapsenmurhaan liittyvän prosessin. Sen keskellä Riitta oli uskaltanut lähteä kirkkoon ja siellä ehtoollispöytään. Yllätys oli ollut suunnaton, kun häntä ei oltukaan tuomittu, vaan Jeesus Kristus oli antanut hänelle hänen syntinsä anteeksi. Pyhä Henki oli myös ilmoittanut Riitalle hänen ennen syntymää suramatun lapsensa kohtalon.

”Käydessään yhdessä messussa he olivat kokeneet järisyttävän vapautuksen syyllisyyden taakasta, jonka oli synnyttänyt Matin vaimon salassa tekemä abortti heidän seurusteluaikanaan. Matin kuunnellessa vaimonsa Riitan kertovan asiasta Matti oli tajunnut olevansa suurin syyllinen siihen, että heidän esikoislapsensa riistettiin äidinkohdusta. Hän oli houkutellut Riitan sänkyyn kanssaan ja tämä oli tullut raskaaksi. Riitta oli pelännyt Matin ja tämän äidin hylkäävän hänet jos he saisivat tietää avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta, ja oli siksi tehnyt abortin.

Mutta ehtoollisella Riitta oli saanut uskoa saaneensa tekonsa anteeksi ja että syntymässä oleva poikalapsi, niin oli enkeli ilmoittanut Riitalle, oli nyt saateltu taivaan kotiin. Siellä Riitta saisi kerran hänet tavata. Riitan kertoessa tästä kaikesta Matille, tämä oli tullut suuriin tunnontuskiin ymmärtäessään millaiseen ahdistukseen hän oli saattanut tulevan vaimonsa. Matti pyysi tekoaan anteeksi Riitalta ja sai anteeksi ja Riitta pyysi Matilta anteeksi poikansa surmaamista ja sai anteeksi. Jeesuksen sovintoveri huuhtoi heidän sydämistään kaiken vihan, katkeruuden ja kovuuden.

Nyt heillä oli ihmeellinen rauha ja Riitta halusi perustaa vertaistukiryhmän aborttia suunnitteleville tai sellaisen tehneille. Ryhmän nimeksi tulisi Antakaa lasten tulla. Matti puolestaan halusi puhua nuorille ja etenkin nuorille miehille terveen elämän säännöistä ja vastuun kantamisesta. Seksuaalisen kanssakäymisen paikka on avioliitossa eikä sen ulkopuolella, mutta miten kestää kiusauksissa? Matti halusi auttaa siinä, että nuoret varjeltuisivat joutumasta ahdistusten alle, ja saisivat säilyttää hyvän omantunnon ja iloisen mielen. ” (Viikon saarna 23.1.2022.)

Keskustelu tuoreen evankelistaperheen Iinan ja Villen tulevaisuudesta jatkui. Oltiin yhtä mieltä siitä, että koetettaisiin tukea heitä kaikin tavoin, myös taloudellisesti. ”Ennen kaikkea jokapäiväinen rukous heidän puolestaan on tärkeää”, totesi evankelista Juha. ”Niin on”, vahvisti eläkepappi Abe.

”On niin kuin Jumala sanoo apostoli Paavalin kautta Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa: ’Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.’ ”Nimi Jeesus herättää aina myös vastustusta. Saatana ei halua kenenkään saavan syntejään anteeksi eikä pääsevän taivaaseen.”

Evankelista Juha jatkoi: ”Mutta perheen talouskin on tärkeä. Elatuksen murheet kasvavat, jos Herra suo heille lapsia.Tiedämme senkin, että Suomen valtionvelka kasvaa hurjaa vauhtia. Pian emme saa lisää velkaa entisillä ehdoilla. Ja uusilla hyvinvointialueilla on suuria talousvaikeuksia. Nykyinen hallitus on pulassa koettaessaan sopeuttaa valtion menoja sen tuloihin. Ja taas halutaan lisää palkkaa, kymmenen prosenttia lyhyessä ajassa. Ahneelle mikään ei riitä.”

”Menetämme senkin kilpailukyvyn kansainvälisillä markkinoilla, mikä miellä vielä on. Ei haluta ymmärtää, ettei eurosuomi voi devalvoida, muutoin kuin sisäisesti parantamalla taloutemme kilpailukykyä.” ”Niin se on”, sanoi Matti. ”Saattaa käydä, että Iinakin menettää työpaikkansa, jos paperitehdas toteuttaa uudet yt-neuvottelut.”

Abe jatkoi: ” Saamme silti luottaa Jeesuksen ja taivaallisen Isämme huolenpitoon. Mutta olen sitä mieltä, että Suomessa on unohdettu taloudellisen menestymisen perusta, ja se on Jumalan siunauksen ratkaiseva merkitys. Jeesus tuo sen ilmi Matteuksen evankeliumin kuudennen luvun lopussa:

’ Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai ’Mistä me saamme vaatteet? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.’

Abe jatkoi: ” Tähän Suomessa suostuttiin Talvisodan ja Jatkosodan aikana ja pitkään sen jälkeen. Talvisodan aikana tehtiin kansakuntana joka päivä polvillaan rukoillen totista parannusta synneistä. Niitä olivat muun muassa epäjumalanpalvelus, mutta myös katkeruus ja viha kanssaihmisiä kohtaan ja heidän taloudellinen riistämisensä. Sotien jälkeen Jumala siunasi kansaamme rauhalla ja menestyksellä. Mutta vuonna 1970 alettiin räikeästi rikkoa Jumalan tahtoa, kun Suomen hallitus muutti aborttilakia. Siitä lähtien maassamme on murhattu yli puoli miljoonaa äidin kohdussa kasvavaa lasta.”

” Olemme tulleet ylpeiksi.Olemme tulleet avionrikkojiksi.Olemme tulleet epäjumalanpalvelijoiksi. Olemme yhä useammin hylänneet toisemme. Jumala kuitenkin sanoo: Mal 2: 13-17

’Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. ...Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.

Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat. Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?" Siten, että sanotte: "Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio"; tahi: "Missä on tuomion Jumala?"

Ellemme tee parannusta, Jumalan kuritus ja tuomio saavuttaa kansamme. Joudumme hätään ja kurjuuteen. Sinne olemme jo matkalla.” Abe vaikeni.

Pekka Päivärinta

Joulun aika jatkuu

Ennaltamäärätyt pelastukseen? (julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021)

Jaakko piti päivittäistä hartaushetkeään. Siinä hän aina luki Raamattua eteenpäin. Nyt hän oli menossa Efesolaiskirjeen alussa, sen ensimmäisessä luvussa. Siinä hänet pysäyttivät apostoli Paavalin sanat: ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.”

"Miten on mahdollista, että Jumala on määrännyt jo ennen maailman luomista jotkut ihmiset pelastumaan ja toisia ei? Se tuntuu niin ankaralta ja epäoikeudenmukaiselta. Tähän asti minä olen oppinut, että Jumala on aina ehdottoman oikeudenmukainen. Nyt täytyy saada apua. Alkaa ahdistaa niin että kohta yöuni menee."

Jaakko soitti yhdelle uskonveljellle, Laurille, johon hän oli tutustunut raamattupiirissä. " Lauri, nyt olen törmännyt Raamattua lukiessani ongelmaan, jonka yli en pääse. Olen ollut uskontiellä jo kaksi vuotta, mutta nyt vasta olen menossa Efesolaiskirjeen kohdalla."

Lauri kuunteli rauhassa Jaakon selostusta ongelmastaan. Sitten hän vastasi: Jaakko, onko Jumalan armo sinusta oikeudenmukaista? Se että Jumala pyyhkii varkaitten ja murhamiesten rikokset pois kirjastaan ja päästää nämä ihmiset taivaan ovesta sisään?

Jaakko mietti hetken ja vastasi: "Niin, oikeuden mukaan rikokset vaativat hyvitystä, rangaistusta, ehkä kostoakin. Mutta olen oppinut raamattupiirissä, että kun Jumala armahtaa jonkun ihmisen, siitä on maksettu hinta. Isän Jumalan oikeudenmukainen rangaistus noiden ihmisten pahoista teoista onkin kohdannut Jumalan ainoata Poikaa, Jeesusta Kristusta. Tällä tavoin oikeudenmukaisen tuomion vaatimus on täytetty." "Voi miten hyvä kuulla sinulta tuollainen vastaus!" lausui Lauri. "Niin Jumala Raamatussa minunkin mielestäni opettaa."

"Mutta entä tuo ennaltamäärääminen pelastumiseen?" kysyi Jaakko Laurilta. "Se on esillä myös Roomalaiskirjeen luvusta kahdeksan: 'Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.'

Lauri vastasi uskossa nuoremmalle veljelleen: " No katsos, mielestäni tuon raamatunkohdan sanat ' että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa' antavat vastauksen kysymykseesi ennaltamääräämisestä."

"Ajattelen niin, että valmistaessaan taivaan pelastamiaan ihmisiä varten Jumala halusi, ettei se jäisi tyhjäksi, että olisi edes joitain ihmisiä, jotka ottavat vastaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistetun pelastuksen. Siksi hän on ennalta määrännyt joitakin pelastumaan. Mutta se ei tarkoita, etteikö Jumala haluaisi kaikkien ihmisten pelastuvan. Hän sanoo sen muun muassa 1. Timoteuksen kirjeen toisessa luvussa: ”...joka (Jumala) tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."

Puhelimessa oli vähän aikaa hiljaista. "Haloo! Oletko vielä siellä?" kysyi Lauri. "Olenhan minä", vastasi Jaakko. "Tuli vain niin hyvä olo kun kuulin sinun vastauksesi. Nyt sain rauhan tässä asiassa.Uskallan ajatella siitä nyt samoin kuin sinä."

Pekka Päivärinta

Tapaninpäivä

Tattara Tehmu (uusiojulkaisu)

Tattara Tehmu katsoi tv:ta. ”Älä tapa!” huusi siellä joku. ”Älä tapa!” Tattara Tehmu havahtui. Mitä, oliko se totta vai elokuvaa? Hän oli nukahtanut odottaessaan uutislähtetyksen alkamista.

Hänen kotikaupungissaan Jallarassa oli ollut levottomuuksia. Ne olivat saaneet alkunsa ruoan hinnan noususta. Ihmisillä oli koronaviruksen vuoksi jo ennestään hankalaa. Ei vain taudin pelon vaan elinkeinon menettämisen vuoksi. Moni oli nyt köyhtynyt niin, että piti lähettää perheen lapset kerjuulle kaupungin pääkadun varteen, missä autot pysähtyivät usein ruuhkassa. Silloin saattoi mennä tuokkosen kanssa auton luo ja pyytää pientä rahasummaa.

Nöyryyttävää se oli, mutta niin oli tehtävä, jos halusi pysyä hengissä. Levottomuuksia oli ollut ennenkin. Vastustettiin hallintoa. Se haluttiin vaihtaa toiseen. Joskus mielenosoitukset olivat muuttuneet väkivaltaisiksi mellakoiksi. Silloin jotkut olivat tallaantuneet kuoliaiksi. Joitain ihmisiä kohti oli avattu tuli. Moni perhe oli menettänyt vuosien mittaan ainakin yhden, jotkut kaksi tai kolmekin perheenjäsentä. Se teki katkeraksi. Jotkut kuuluivat hautovan kostoa viranomaisille. Oli halu rankaista, antaa samalla mitalla takaisin. Joillain oli halu tappaa.

Pelko oli hiipinyt Tattara Tehmun sydämeen. Yhä raaempia kuiskauksia ja huutoja kuului illalla ja yöllä hänen kaupunginosansa kujilta. ”Väkivalta synnyttää väkivaltaa”, ajatteli Tattara Tehmu. ”Sen näin jo lapsena, kun oli vallankumous ja silloin kostettiin ja sitten oltiin katkeria vuosikymmenet. Koston kierre on hirmuinen. Se on kuin Valmu-tulivuori, joka sylkee laavaa ja viskoo kiviä kauas ympärilleen ja lähettää pimentävän ja likaavan tuhkapilven kaupungin ylle. Ulkona kuivuvat pyykit menevät rikinkatkuisessa tuhkapilvessä pilalle.”

Hän oli nänyt äitinsä itkevän katsoessaan reikiintyneitä liinoja, joita tämä oli tehnyt myydäkseen ne. ”Kosto on samanlainen pilaaja. Aina saa pelätä. On yhä uusia ihmisiä, joita pitää karttaa ja välttää kohtaamasta kostoa peläten.” Kerran hänen perheensä oli joutunut muuttamaan kaupungin toiselle laidalle, ettei kostaja tulisi heitä vastaan. Kukaan heidän perheestään ei enää tiennyt, miten riita ja kostonkierre oli alkanut. Mutta oli syntynyt aina uutta kostettavaa.

Nyt oli kostonyö. Se tuntui Tattara Tehmun sydämessä asti. Ei riittänyt, että televisio sylki ilta illan perään väkivaltaa sortoa tarjoten sitä ajankuluksi, viihteeksi. Sellaista Tattara Tehmu ei käsittänyt. Elämä oli muutenkin ahdistavaa. Hän ei kaivannut nähdä ohjelmia, joissa viihteen vuoksi ajettiin tosia takaa, varastettiin ja tapettiin, ajettiin autolla toisten yli, pantiin myrkkykäärme sängyn alle pistämään toinen kuoliaaksi. Sitä sitten odotettiin silmä tarkkana television ääressä.

Tattara huokasi. Kyllä, tv-uutiset ne olivat, joista tuo ” Älä tapa!”-huuto kuului. Pääministeri uhkasi poikkeustilalla ja armejan lähettämisellä vangitsemaan vastustelijat ja ilkivallan tekijät. Tattara Tehmu katsoi poikansa petiä. Se oli tyhjä. Ei kai Siva ollut lähtenyt mellakoihin mukaan?

Pelko kuristi Tattara Tehmun sydäntä. Täytyi saada jotain muuta ajateltavaa. Hän pani tv:n kiinni ja avasi radion. Selatessaan radioasemia hän löysi sattumalta yhden, josta tuli kaunista ja rauhallista musiikkia. Siinä laulettiin rauhasta, joka oli tulossa kaikkialle maailmaan. Tästä rauhasta puhui joku nainen laulun päätteeksi.

Nainen kertoi rauhan ruhtinaasta, joka tuli taivaasta antaakseen kuoleman varjon maassa eläville ihmisille toivon. Tämän ruhtinaan nimi oli Jeesus. Hän syntyi 2000 vuotta sitten Betlehemissä. Vaikka hän oli ruhtinas, hänen vanhempansa olivat köyhiä. Heillä ei ollut muuta majapaikkaa kuin eläinten suoja. Ruhtinaan vuoteena oli eläinten syöttökaukalo. Tattara Tehmu kuunteli. Hänellä ei juuri nyt ollut muutakaan tekemistä. Ohjelma päättyi. Uusi lähetys tulisi seuraavana päivänä samaan kellonaikaan.

Tattara Tehmua alkoi väsyttää. Hän nukahti ja näki unta lapsuuskodistaan. Heillä oli ollut sikoja. Niiden ruoka pantiin puiseen kaukaloon, josta ne kiljuen ja röhkien sitä söivät. Tattara näki sikojen kaukalossa heiniä ja niiden päälllä nukkuvan kapaloidun vauvan. Siat tulivat kaukalon luo ja nuuhkivat varovasti lasta. Sitten ne siirtyivät pari askelta taaksepäin ja jäivät istumaan katse vauvaa kohti. Sitten paikalle tuli nuori nainen ja kumartui lapsen puoleen.

Siihen Tattara heräsi. Koko päivän hän ajatteli vuoroin untaan, vuoroin radiosta kuulemaansa ohjelmaa rauhan ruhtinaasta. Illalla Tattara Tehmu avasi radion eilisen aseman kohdalta. Jälleen kuului kaunista musiikkia. Laulussa kerrottiin miten tämä rauhan ruhtinas kasvoi aikuiseksi. Hän rakasti kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka vihasivat häntä. Hän tiesi, että näitä ihmisiä auttaisi vain se, että hän ottaisi heidän pahat tekonsa kantaakseen ja kuolisi heidän puolestaan. Rauhan ruhtinas tapettiin ristillä ja hän kuoli. Kuitenkin kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja astui taivaaseen. Sieltä hän lähetti Henkensä, Pyhän Hengen kolkuttamaan jokaisen ihmisen sydämen ovelle. "Hän toivoo, että sinäkin avaisit hänelle sydämesi oven ja päästäisit rauhan ruhtinaan Jeesuksen sisään. Kun niin teet, hän tulee ja aterioi kanssasi ja sinä hänen kanssaan.”

Tätä kieltä Tattara Tehmu ymmärsi. Vain ystävän kanssa aterioidaan. Niin heilläkin oli tapa. Tattara kuunteli edelleen. ”Rauhan ruhtinas on Jumala itse. Hän ottaa sinun taakkasi kantaakseen antaa sinulle rauhan myös vihamiestesi kanssa.” Siihen ohjelma päättyi. Tattara Tehmu päätti kutsua poikansa kuuntelemaan kanssaan tuota radio-ohjelmaa huomisiltana. Jospa Sivakin avaisi sydämensä oven Jeesukselle, taivaalliselle rauhan Ruhtinaalle.

Jeesus sanoo: ” Älä tapa.” 2. Mooseksen kirja 20:13

Pekka Päivärinta

Jouluaatto Hiirosen talossa (uusiojulkaisu)

 Hiirosen talon vanha isäntä huokasi ja katsoi taivaalle.

Sää oli muuttumassa. Pilviä oli kerääntynyt harmaaksi massaksi taivaan laelle peittäen auringon. Tuuli oli voimistunut, pakkanen lauhtunut. Pian alkaisi lumisade. Se saattaisi olla voimakasta. Lumi peittäisi alleen rekiuran, joka johti kirkonkylän rautatieasemalta Hiirosen taloon. Tuo matka oli viitisentoista kilometriä.

Hiirosen vanha isäntä huokasi jälleen. Hän odotti poikaansa kotiin jouluksi. Niilo oli kirjoittanut saapuvansa joulunalusviikolla torstaina. Viipyisi kirkonkylässä sukulaisten luona päivän ja hiihtäisi sitten kotiin. Nyt oli lauantai, jouluaatto. Tänään Niilo saapuisi. Pitäisikö valjastaa hevonen reen eteen ja lähteä Niiloa vastaan? Lumi saattaisi olla upottavaa ja nuoskaista ja Niilon raskasta hiihtää varhain pimenevässä talvi-illassa. Susilaumakin oli nähty viikko sitten kiertelemässä eläinten suojien lähistöllä. Entä jos ne vaanisivat Niiloa kotimatkalla?

Hiirosen vanha isäntä kuuli emäntänsä Liisan kutsuvan häntä syömään. Kello hirsiseinäisen tuvan seinällä näytti viittä iltapäivällä. Isäntä ja emäntä söivät hiljaisuuden vallitessa. Molempien ajatukset askartelivat pojan, Niilon kotimatkassa. Aterian jälkeen isäntä toi joulukuusen tupaan ja asetteli navetan lämmössä sulaneen kuusen jalustaansa pienen pirtin nurkkaukseen ja sitoi siihen langalla suuria kruunukynttilöitä. Ne sojottivat kuusen oksilla ryhdikkäinä kuin sotilaat. Olivat suuria, mutta kestäisivät kauan. Isäntä istuutui kuusen eteen lukemaan Raamattua pitäen toisessa kädessään kynttilää, jonka valossa näki tekstin hyvin. Kynttilän ympärille kiertyneet sormet olivat vielä iäkkäänäkin vahvat ja vantterat kuin pajavasaran varsi.

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…” Isännän ajatukset harhaantuivat Niiloon. Tuvan kello löi jo seitsemän lyöntiä, eikä poikaa vielä kuulunut tupaan tulevaksi. Missä hän viipyi? Niilo tuli aina kotiin täsmällisesti ilmoittamanaan päivänä. Ei ollut hänen tapaistaan viivyttää tuloaan näin myöhään illalla.

 ” Minä valjastan Valkon ja ajan Niiloa vastaan”, sanoi isäntä emännälleen. Tämä nyökkäsi. Ei sanonut mitään mutta oli huolestuneen näköinen. Lunta tuprutti edelleen sakeana pyrynä. Maassa oli uutta lunta puolisääreen, pehmeätä, upottavaa ja lähes nuoskaista. Valkolla oli täysi työ askeltaa eteenpäin pitkin umpeutunutta rekiuraa. Metsässä oli lunta vähän vähemmän, mutta vain vähän. Aukealla lumi oli nietostunut. Sitä riitti paikoin Valkon jalkojen syvyydeltä. ”Onkohan Niilo lähtenytkään kirkonkylästä?” pohti isäntä mielessään. Tällaista pyryä ei ole ollut viiteenkymmeneen vuoteen. Tuskin näki eteensä, mutta hevonen osasi suunnistaa, jos isäntä ei tunnistaisi reittiä lumipyryltä.

Suuren aukean jälkeen Valkon matka vei jälleen metsään. Nyt oltiin suunnilleen puolivälissä Hiirosen ja kirkonkylän väliä. Äkkiä Valko pysähtyi ja hirnahti. Se oli kuullut jotain tarkoilla korvillaan. ” Mitä nyt, Valko? kuuletko jotain?” Valko hirnahti jälleen ja liikahti levottomasti. ” Onko se Niilo? Mene vain ääntä kohti”; sanoi isäntä luotettavalle Valkolleen. Hevonen lähti uuteen suuntaan, viistosti itään päin tutulta reitiltä. Se veti rekeä suurten honkien lomasta ja oli pian noin puolen kilometrin päässä kotiuralta. Nyt vanha isäntäkin kuuli huudon. Se tuli vaimeana aivan läheltä. Se oli Niilo! Isännän sydän sykähti. Pian hän laskeutui reestä poikansa luo, joka istui maassa puuhun nojaten.

 ” Luojan kiitos, sinä osasit tulla”, sanoi Niilo vaimealla äänellä. Aamulla oli kuumeinen olo, mutta halusin jouluksi kotiin ja niin lähdin hiihtämään. Voimat loppuivat ja olin kai hiihtänyt väsyneenä harhaankin.” ” Voi Niilo, poikani Niilo”, sanoi hänen isänsä. Kiitos Jumalan me Valkon kanssa löysimme sinut ajoissa. Valko kuuli äänesi ja toi minut luoksesi.” Vanha isäntä auttoi kylmissään olevan poikansa rekeen vällyjen alle.

 Kotona vanhaemäntä Liisa riensi tulijoita vastaan. Kuin aavistaen mitä oli tapahtunut, hän oli valmistanut kuumaa mehua ja keittänyt höyryävää puuroa ja virittänyt tuvan takkaan räiskyvän valkean. Niilon levätessä peittojen alla tuvan auki vedettävässä sängyssä vanha isäntä ja emäntä katsoivat toisiaan takan antamassa valossa. Isäntä laittoi kätensä Liisansa käsiin ja sanoi. ” Eiköhän kiitetä Jumalaa, kun Niilo on nyt turvallisesti kotona.” Hiljennyttiin. Sitten Hiirosen vanha isäntä sytytti vihreän ja tuoksuvan joulukuusen kaikki kynttilät ja asettui kuusen eteen lukemaan Joulun sanomaa Jesajan kirjan luvusta yhdeksän:

 ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.”

 Niilo ja Liisa kuuntelivat hiljaa isännän lukiessa heille sanomaa Vapahtajasta, Joulun lapsesta, Jeesuksesta. Tuvassa oli hiljaista. Vain pihkaisen puun pauke silloin tällöin ja kellon raksutus nousivat esiin. Vanha isäntä nousi ja katsoi ulos pienestä ikkunasta. Pyry oli tauonnut ja taivas seljennyt.

Suuri tähti loisti taivaankannen keskellä kirkkaana kuin Betlehemin tähti, joka johti itämaan tietäjät kumartamaan Jeesus-lasta.

Pekka Päivärinta