Virsi 179
1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Lisää suosikkeihin
Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.
Päivän saarna 14.1.2010 to
Tekstit Psalmi 49:16 Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Efesolaiskirje 2:5,6 Jumala teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Hän herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.
Kadulla vastaan ajaa mummo rollaattorillaan. Vapaa työn huolista, toisin kuin tuo, hän ajattelee. Vaan vankilassa on sielunsa ajallisessa. Yksinäisyys sen kipuun kahlitsee. Poika mummon näkee ja ajattelee. Vapaa olen linnun lailla. Voin juosta kun tahdon. Ei mua pyörät saattele. Vaan minne sielunsa joutumassa. Pelko mielipiteistä toisten kaltaisensa sen pian kahlitsee. Äiti pojan vauvaa rattailla työntelee. Vapaa olen häntä rakastamaan, hän ajattelee. Ei rakkauteen sellaiseen hän kykene. Intohimot työn ja vapauden mieltään saattelee. Vaari vauvan keinussa istuu. Lapseni lapsen nähdä saan. Vaan kykenenkö tästä enää nousemaan ja ovea hänelle avaamaan. Pelko sairauden ja kuoleman mieltään kouraisee. Maailmaan kurkistaa niin moni ikkunasta sielunsa lasisesta. Huokaa ja ihmettelee, sitä huomaamatta, koputtelee. Tässäkö kaikki elämästä ja toiveista sen. Kuka murtaisi seinän näkymättömän, mielensä vangin vapauttaisi. Sen elämä tekee. Se elämä mikä taivaasta sieluun virtailee. Jumala sen Pojallaan vapaaksi lunastaa. Vapaaksi kahleista niin monista ajallisista ja iankaikkisista. Vanki on vapaa. |
Kadulla kulkee mies. Vapaa kuvittelee olevansa. Vaan vankilassa on sielunsa. Mökki, auto, lomamatka –blues soi sisällään. Ei siitä ulos nää.