VIRSI 572
1.
Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.
2.
On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat
auringon nousun, laskun maat
iloksi ihmisille.
3.
Taas, Herra, askeleistasi
maa uhkuu muhevuutta.
Ajallaan annat sateesi,
saa pellot voimaa uutta.
Näin, Herra, vuoden kaunistat
ja työmme siunaat, vahvistat,
suot nousta kultaviljan.
4.
Jumala, hiljaisuudessa
sinua Siion kiittää.
Kansaasi siunaat rauhalla,
kaikille armo riittää.
Anteeksi annat velkamme,
pois nostat raskaan kuormamme,
me siitä riemuitsemme.
5.
On autuas, ken olla saa
Jumalan kartanoissa,
ylistää Luojan kunniaa
pyhien asunnoissa,
kun hyvyydellä huoneesi,
rauhalla läsnäolosi
ravitset, Herra, meitä.
Lisää suosikkeihin
Elias Lönnrot 1871. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
Sama sävelmä: 342 | 460 | 475 | 530 | 728
Päivän saarna 14.1.2010 to
Tekstit Psalmi 49:16 Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Efesolaiskirje 2:5,6 Jumala teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Hän herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.
Kadulla vastaan ajaa mummo rollaattorillaan. Vapaa työn huolista, toisin kuin tuo, hän ajattelee. Vaan vankilassa on sielunsa ajallisessa. Yksinäisyys sen kipuun kahlitsee. Poika mummon näkee ja ajattelee. Vapaa olen linnun lailla. Voin juosta kun tahdon. Ei mua pyörät saattele. Vaan minne sielunsa joutumassa. Pelko mielipiteistä toisten kaltaisensa sen pian kahlitsee. Äiti pojan vauvaa rattailla työntelee. Vapaa olen häntä rakastamaan, hän ajattelee. Ei rakkauteen sellaiseen hän kykene. Intohimot työn ja vapauden mieltään saattelee. Vaari vauvan keinussa istuu. Lapseni lapsen nähdä saan. Vaan kykenenkö tästä enää nousemaan ja ovea hänelle avaamaan. Pelko sairauden ja kuoleman mieltään kouraisee. Maailmaan kurkistaa niin moni ikkunasta sielunsa lasisesta. Huokaa ja ihmettelee, sitä huomaamatta, koputtelee. Tässäkö kaikki elämästä ja toiveista sen. Kuka murtaisi seinän näkymättömän, mielensä vangin vapauttaisi. Sen elämä tekee. Se elämä mikä taivaasta sieluun virtailee. Jumala sen Pojallaan vapaaksi lunastaa. Vapaaksi kahleista niin monista ajallisista ja iankaikkisista. Vanki on vapaa. |
Kadulla kulkee mies. Vapaa kuvittelee olevansa. Vaan vankilassa on sielunsa. Mökki, auto, lomamatka –blues soi sisällään. Ei siitä ulos nää.