VIRSILOTTO 11.4.2026



1.
Maailman ääriin kaikukoon
riemuinen sanomamme!
Kansojen suureen ahdinkoon
se soikoon iloamme:
Nyt Kristus nousi haudastaan,
hän voitti kuolon ruhtinaan
ja tuonen vallan mursi.

2.
Kuolleena nukkui Sankari,
kuin kuoleman ois voitto,
vaan kolmas päivä valkeni,
elämän uuden koitto.
Hän yltään kuolon kahleet loi,
hän voiton sai, hän toivon toi
keskelle kuolemaamme.

3.
Ei vielä aamuruskokaan
valaissut öistä maata,
kun syttyi päivä paistamaan,
ei sammua se saata.
Ei noussut ollut aurinko,
kun loistavana säihkyi jo
luomaton Aurinkomme.

4.
Enkeli saapui taivaasta
kirkkaissa vaatteissansa
häikäisten niin kuin salama
vartijat loistollansa.
Hän sinetin pois repäisi,
pois raskaan kiven vieritti
Herramme haudan suulta.

5.
Sinua, Juudan leijonaa,
elämän ruhtinasta,
ei hauta voinut kukistaa,
pois astuit vankilasta.
Sait voiton vihollisista,
kuningas, Herra ainoa,
sait kirkkaan voitonkruunun.

6.
Kun kaikki vallat helvetin
näin voitit voimallasi,
niin päästä niistä minutkin
ja pidä omanasi.
Käyn turvissasi kuolemaan,
voittosi voitokseni saan.
Vain sinuun, Herra, luotan.

7.
Nyt tahdon nousta synneistä
kuin sinä haudastasi,
taivasta kohti pyrkiä
kuunnellen kutsuasi.
Kuolema täällä hallitsee,
siis meidät eläviksi tee,
kuolleista noussut Kristus.

Paul Gerhardt 1653. Ruots. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1907.

Jumalan Viisaus, Sota-ajan hartaus

Sunnuntai 30.7.2023 - Pekka Päivärinta

 Sota-ajan_hartaus_piispa_Aleksi_Lehtonen.jpg

Sananlaskujen kirjan luvussa  8 Viisaus kertoo itsestään:

1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.

5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!

6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

12 "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.

13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä,

pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.

16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

22 "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.

30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät,

kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

32 "Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.

33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.

34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani,

valppaana odottaa sen kynnyksellä.

35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.

36 Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."

Avainsanat: Jeesus, Kristus, adventti, Immanuel, maailma, alku, Aleksi Lehtonen