Vanhat blogikirjoitukset

Tammikuu 2007 Suokonautiosta 

7.1. 2007

 KÄRY KÄVI

Aamutakki yllä, peruukki päässä ja torvi kämmenissä, siinä kuva erään suositun kirkonmiehen läksiäisjuhlasta. 

 Käry oli käynyt. Kyseenalaisia tulkintoja kirkollisten toimitusten kaavoista ja kirkonmenoista, siinä mediasta mieleeni pureutuneita syitä kirkkoherran ajolähtöön. Kansan syvät rivit näyttivät jäävän kaipaamaan Savoon päin pakenevaa kirkollista paimentaan.

Asioiden syviä taustoja tuntematta on paha sanoa moisesta väistöliikkeestä mitään, vai onko? Lupa mielipiteeseen on jokaisella  ja mielipide väistämättä syntyy katsellessa ja lukiessa väläystä merkillisen miehen ja hänen nyt taakseen jättämänsä seurakunnan symbioosista.

 Roima, laineikas peruukki pomon päässä virallisessa läksiäisseremoniassa, olkoonkin että sen epävirallisemmassa  päässä, herätti itselleni päällimmäiseksi kysymykseksi persoonan ja persoonallisuuden merkityksen.

 Parhaat pappisvitsit ovat jostain syystä syntyneet nimenomaan pienten maaseutuseurakuntien paimenten henkilökohtaisista sattumuksista ja lausahduksista. Muistan kaskun jossa  papinvaalissa ollut nuhainen saarnamies pyyhki vuotavan nenänsä kesken saarnan suoraan paljaaseen kämmeneensä. Silloin kirkonpenkistä kuului ääni : ”Tämä otetaan! Tämä on kansanmies!”

 Vaikuttaa siltä, että nyt muuttamaan joutuneen paimenen koettiin ymmärtävän laumaansa ja puhuvan heidän kieltään.

 Kaiketi ihmispersoonaan liittyy aina jokin riski.  Täydellistä ei keskeltämme löydy, mutta persoonansa aidosti likoon laittavia, vilpittömästi seurakunnan sanoman takana seisovia työntekijöitä ja maallikoita voi edelleenkin löytyä.

 Pitkäaikainen miespuolinen, oikeasti olemassa ollut  pyhäkoulun opettaja opetti aikanaan lapsille siitä miten Kristuksen todistajalle Stefanukselle kävi. Joku lapsista viittasi ja vastasi sanoen että Stefanus kivitettiin uskonsa tähden. Opettaja korjasi ja sanoi: ” Eipä lapset tienneet. Tehvaanus hirttee kurnautettiin.”

 Kumpi on seurakunnassa olennaisempaa? Sekö että pysytään tiukasti kaavoissa ja muodoissa, vai se että ollaan aidosti sanoman takana ja samalla lähellä heitä joita sanoma koskee? Luulisi aidon, myönteisen vuorovaikutuksen syntymisen työntekijän ja seurakunnan välillä auttavan sanomankin välittämisessä.

 Partioliikkeen perustaja lordi Paden- Powell kertoo eräässä kirjassaan miten maalaisen ja  kaupunkilaisen erottaa toisistaan. Maalainen kulkee rennosti kävellen paidankauluksen ylimmäinen nappi avoinna. Hänen katseensa on avoin, takkinsa yläosastaan napittamaton, lakki päässä huolettomasti takakenossa. Kaupunkilaisen kävelytyyli taas on teennäisen jäykkä. Hänen ilmeensä on tiukka ja umpinainen ja vaatteensa myös tiukasti ja moitteettomasti napitettu. Ei ole vaikea arvata kenen puolella lordi oli.