1.
Ah, miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan
ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu,
Jumala aina unohtuu.
2.
On juhla meille valmistettu
hääsaliin Isän ylhäisen,
on taivaan herkut varustettu,
ne ovat lahja Jeesuksen.
Jo kulkee kutsun tuojia
ja kutsu koskee kaikkia.
3.
Vaan moni meistä torjuu kutsun,
se hukkuu huoliin, tehtäviin,
sai yksi ostaa uuden pellon,
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.
4.
Voi varokaatte, varokaatte,
ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!
5.
Jos liian myöhään kolkutatte,
ei ovi enää aukea.
Te itkette ja vaikerratte,
vaan itkua ei kuunnella.
On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut.
6.
Suo kutsuasi, Herra, muistaa,
ymmärtää varoitustasi.
Ei kukaan kutsun torjuneista
saa maistaa illallistasi!
Tee itse minut valmiiksi,
ennen kuin suljet ovesi.
Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1976, 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1820.
Kaek on männynnä?Keskiviikko 26.8.2009 klo 8:56 - Pekka Päivärinta Torstai 2.4.2009 klo 8:12 - Pekka Päivärinta Uutiset kertovat suurten yritysten johtajien valtavien tulospalkkioiden johtaneen heidät lyhytnäköiseen toimintaan. Tulospalkkioiden synnyn takana on ollut jonkin aikaa markkinoilla vallinnut käsitys että yrityksen tuloksen tulee parantua rutkasti vuosi vuodelta Jos niin käy, saa yrityksen johtaja palkkiokseen runsaat optiot. Niiden kartuttamiseksi ajauduttiin kuitenkin lyhytjännitteiseen johtamiseen jossa pyrittiin yrityksen tuloksen parantamiseen lähes keinolla millä hyvänsä. Samalla ahneus sai johtajat valtaansa ja heidän palkkionsa karkasivat tähtitieteellisiin summiin. Nyt monet yritykset ovat henkitoreissaan moisen dopingin jäljiltä. Näinkin on selitetty tämänhetkisen maailmanlaajan laman syntyä. Uskon kaiken takana olevan kuitenkin Jumalan asioihin puuttumisen. Hänen tarvitsi vain vetää suojeleva kätensä pois länsimaitten yltä. Rikkaat länsimaat eivät ole vuosikymmenissäkään oppineet todella jakamaan omastaan köyhille eikä ole muistettu kiittää kaiken hyvän antajaa, Jumalaa. Se sijaan eräänkin pankin eteen pystytettiin kullattu sonnipatsas jota moni kävi hivelemässä suurten voittojen toivossa. Nyt Jumala on viheltänyt tämän pelin poikki. Nyt on itsetutkistelun ja parannuksenteon aika. Jos sitä ei haluta ymmärtää, tulee eteen varsinainen kurjistumisen kierre. Ihmisen juoksu ei ole hänen omassa vallassaan. Kaikki riippuu lopulta kaikkivaltiaan pyhän Jumalan siunauksesta. Ahneutta, kiittämättömyyttä ja epäjumalien perässä juoksemista hän tuskin siunaa. |