1.
On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren
sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen.

2.
Näin ruusun pyhyydestä
soi sana Jesajan:
?Hän syntyy neitsyestä,
Messias Jumalan.?
On Herra armossaan
sen ihmeen itse luonut
ja tullut päälle maan.

3.
Nyt ruusu kaunein loistaa,
taivaasta tuoksun tuo.
Yön varjot päivä poistaa,
kansoihin toivon luo.
Jumala, ihminen!
Hän otti lapsen muodon,
jäi luokse syntisten.

4.
Herramme, Kristuksemme,
oi poika Marian!
Sinua rukoilemme
laaksoissa kuoleman.
Suo, että taivaassa
me kerran kumarramme
Isäsi kasvoja.

Säk. 1?2 saksalaisen munkki Conraduksen rukouskirjassa 1587?88, säk. 3?4 Fridrich Layriz 1844. Suom. Nestor Järvinen 1871. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1599.
Luokitus: Joulu
Katso virsi 21 ruotsinkielisessä virsikirjassa