VIRSI 385
1.
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.
2.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.
3.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.
4.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.
5.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.
6.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.
7.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.
8.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.
Johann Heinrich Schröder 1695. Suom. Elias Lönnrot 1874. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Kuortaneelta.
Sama sävelmä: 173
Päivän saarna 14.1.2010 to
Tekstit Psalmi 49:16 Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Efesolaiskirje 2:5,6 Jumala teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Hän herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.
Kadulla vastaan ajaa mummo rollaattorillaan. Vapaa työn huolista, toisin kuin tuo, hän ajattelee. Vaan vankilassa on sielunsa ajallisessa. Yksinäisyys sen kipuun kahlitsee. Poika mummon näkee ja ajattelee. Vapaa olen linnun lailla. Voin juosta kun tahdon. Ei mua pyörät saattele. Vaan minne sielunsa joutumassa. Pelko mielipiteistä toisten kaltaisensa sen pian kahlitsee. Äiti pojan vauvaa rattailla työntelee. Vapaa olen häntä rakastamaan, hän ajattelee. Ei rakkauteen sellaiseen hän kykene. Intohimot työn ja vapauden mieltään saattelee. Vaari vauvan keinussa istuu. Lapseni lapsen nähdä saan. Vaan kykenenkö tästä enää nousemaan ja ovea hänelle avaamaan. Pelko sairauden ja kuoleman mieltään kouraisee. Maailmaan kurkistaa niin moni ikkunasta sielunsa lasisesta. Huokaa ja ihmettelee, sitä huomaamatta, koputtelee. Tässäkö kaikki elämästä ja toiveista sen. Kuka murtaisi seinän näkymättömän, mielensä vangin vapauttaisi. Sen elämä tekee. Se elämä mikä taivaasta sieluun virtailee. Jumala sen Pojallaan vapaaksi lunastaa. Vapaaksi kahleista niin monista ajallisista ja iankaikkisista. Vanki on vapaa. |
Kadulla kulkee mies. Vapaa kuvittelee olevansa. Vaan vankilassa on sielunsa. Mökki, auto, lomamatka –blues soi sisällään. Ei siitä ulos nää.