1.
Ah, miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan
ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu,
Jumala aina unohtuu.
2.
On juhla meille valmistettu
hääsaliin Isän ylhäisen,
on taivaan herkut varustettu,
ne ovat lahja Jeesuksen.
Jo kulkee kutsun tuojia
ja kutsu koskee kaikkia.
3.
Vaan moni meistä torjuu kutsun,
se hukkuu huoliin, tehtäviin,
sai yksi ostaa uuden pellon,
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.
4.
Voi varokaatte, varokaatte,
ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!
5.
Jos liian myöhään kolkutatte,
ei ovi enää aukea.
Te itkette ja vaikerratte,
vaan itkua ei kuunnella.
On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut.
6.
Suo kutsuasi, Herra, muistaa,
ymmärtää varoitustasi.
Ei kukaan kutsun torjuneista
saa maistaa illallistasi!
Tee itse minut valmiiksi,
ennen kuin suljet ovesi.
Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1976, 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1820.
Päivän saarna 14.1.2010 to
Tekstit Psalmi 49:16 Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Efesolaiskirje 2:5,6 Jumala teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Hän herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.
Kadulla vastaan ajaa mummo rollaattorillaan. Vapaa työn huolista, toisin kuin tuo, hän ajattelee. Vaan vankilassa on sielunsa ajallisessa. Yksinäisyys sen kipuun kahlitsee. Poika mummon näkee ja ajattelee. Vapaa olen linnun lailla. Voin juosta kun tahdon. Ei mua pyörät saattele. Vaan minne sielunsa joutumassa. Pelko mielipiteistä toisten kaltaisensa sen pian kahlitsee. Äiti pojan vauvaa rattailla työntelee. Vapaa olen häntä rakastamaan, hän ajattelee. Ei rakkauteen sellaiseen hän kykene. Intohimot työn ja vapauden mieltään saattelee. Vaari vauvan keinussa istuu. Lapseni lapsen nähdä saan. Vaan kykenenkö tästä enää nousemaan ja ovea hänelle avaamaan. Pelko sairauden ja kuoleman mieltään kouraisee. Maailmaan kurkistaa niin moni ikkunasta sielunsa lasisesta. Huokaa ja ihmettelee, sitä huomaamatta, koputtelee. Tässäkö kaikki elämästä ja toiveista sen. Kuka murtaisi seinän näkymättömän, mielensä vangin vapauttaisi. Sen elämä tekee. Se elämä mikä taivaasta sieluun virtailee. Jumala sen Pojallaan vapaaksi lunastaa. Vapaaksi kahleista niin monista ajallisista ja iankaikkisista. Vanki on vapaa. |
Kadulla kulkee mies. Vapaa kuvittelee olevansa. Vaan vankilassa on sielunsa. Mökki, auto, lomamatka –blues soi sisällään. Ei siitä ulos nää.