VIRSILOTTO 6.5.2024

VIRSI 307

KIITOS OLKOON JUMALALLE KARITSALLE
1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.

5.
Siellä riemun maassa taivaan
alta vaivan
päästyä sua kiitetään.
Siell? ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
siell? ei itke yksikään.

6.
Siell? on kirkas lasimeri,
pyhä veri
kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7.
Sydän hämmästyypi näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937.

Päivän saarna 14.1.2010 to

 

Tekstit

Psalmi 49:16

Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.

Efesolaiskirje 2:5,6

Jumala teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Hän herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.

 

mies_ja_paketit.jpgKadulla kulkee mies. Vapaa kuvittelee olevansa. Vaan vankilassa on sielunsa. Mökki, auto, lomamatka –blues soi sisällään. Ei siitä ulos nää.

Kadulla vastaan ajaa mummo rollaattorillaan. Vapaa työn huolista, toisin kuin tuo, hän ajattelee. Vaan vankilassa on sielunsa ajallisessa. Yksinäisyys sen kipuun kahlitsee.

Poika mummon näkee ja ajattelee. Vapaa olen linnun lailla. Voin juosta kun tahdon. Ei mua pyörät saattele. Vaan minne sielunsa joutumassa. Pelko mielipiteistä toisten kaltaisensa sen pian kahlitsee.

Äiti pojan vauvaa rattailla työntelee. Vapaa olen häntä rakastamaan, hän ajattelee. Ei rakkauteen sellaiseen hän kykene. Intohimot työn ja vapauden mieltään saattelee.

Vaari vauvan keinussa istuu. Lapseni lapsen nähdä saan. Vaan kykenenkö tästä enää nousemaan ja ovea hänelle avaamaan. Pelko sairauden ja kuoleman mieltään kouraisee. 

Maailmaan kurkistaa niin moni ikkunasta sielunsa lasisesta. Huokaa ja ihmettelee, sitä huomaamatta, koputtelee. Tässäkö kaikki elämästä ja toiveista sen.

Kuka murtaisi seinän näkymättömän, mielensä vangin vapauttaisi. Sen elämä tekee. Se elämä mikä taivaasta sieluun virtailee. Jumala sen Pojallaan vapaaksi lunastaa.

Vapaaksi kahleista niin monista ajallisista ja iankaikkisista.

Vanki on vapaa.