VIRSILOTTO 6.5.2024

VIRSI 307

KIITOS OLKOON JUMALALLE KARITSALLE
1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.

5.
Siellä riemun maassa taivaan
alta vaivan
päästyä sua kiitetään.
Siell? ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
siell? ei itke yksikään.

6.
Siell? on kirkas lasimeri,
pyhä veri
kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7.
Sydän hämmästyypi näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937.

Päivän saarnatarina 27.12.2009 su

 

Tekstit

Esra 9:13

Sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet.

Johanneksen evankeliumi 11:27

" Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan."

 

vasara.jpgClint vaimoineen oli tekemässä taloonsa remonttia. Siinä lyötiin naula poikineen kattoon ja seiniin. Käytössä olivat vanhanaikaiset käsityökalut, vasarat. Välillä piti käyttää ruuvitalttaa ja käsisahaa ja mittaa ja muita käsikäyttöisiä työkaluja.

Heidän rakennuksellaan soi ajankuluksi nettiradio Old Christian Radio. Lähinnä juuri se asema Clintin vaimon Lizan toivomuksesta, sillä hänen hyvä ystävänsä Ann Halley oli töissä kyseisellä asemalla. Clintille olisi kelvannut countymusiikki mutta mutta näin joulun läheisyydessä menettelivät vanhat joululaulutkin.

Ehkä Clint aavisteli, mutta ei voinut olla aivan varma, että hänen vaimonsa hiljaa rukoili ja toivoi miehensä löytävän radioaseman kautta elävän uskon Jeesukseen Kristukseen.

Remontti eteni hyvää vauhtia ja he saisivat kotinsa järjestykseen juuri jouluksi. Kun Clint iloisena totesi asian vaimolleen jälleen kerran, tämä vastasi : ” Niin, kiitos peukalon.” ” Mitä sanoit? Peukalon? ” ” Niin, kiitos peukalon. Se on niin sopivassa kohdassa kämmentä. Sen avulla on helppo tarttua muiden sormien kanssa työkaluihin ja kaikkiin tavaroihin”, nauroi Liza. ” Ja hmm..” vastasi Clint ja katsoi äimistyneenä peukaloaan.

Mikä siinä nyt oli, kun peukalo alkoi askarruttaa Clintiä. Yhä uudestaan hän vilkaisi vasemman kätensä peukaloon tarttuessaan työkaluihin,  tai ruuvatessaan tai asetellessaan naulaa sopivaan kulmaan seinää vasten oikealla kädellään, iskeäkseen sen kantaan vasemman käden kannattelemalla vasaralla.

Ihmeen sopivalla kohdalla peukalo kyllä oli. Se Clintin täytyi myöntää itselleen. Ja ilman peukaloa niin moni asia kävisi vaikeaksi. Ei voisi ottaa kunnon otetta vasarasta, sahasta eikä naulasta, eikä kynästä…  Viisas tuo evoluutio… aivan kuin se olisi etukäteen tiennyt Clintin ja monen muun tarvitsevan sitä vähän joka kohdassa kodinkin askareissa.

Nettiradiosta kuului kaikuvan laulu: ” What A Friend We Have In Jesus.”  ” Niin, vaikeaa olisi Mariankin ollut kapaloida Jeesus-lasta ilman peukaloa ja mahdotonta neuloa hänelle vaatteita ja korjata vanhoja”, ajatteli Clint mielessään kuunnellessaan tuttua joululaulua.

Clint oli ihmeissään ajatustensa äkillisestä suunnanmuutoksesta. Vielä puoli tuntia sitten hän oli suunnitellut mielessään pihan viimeistelyä ensi kesänä ja nyt viimeisenä remonttityönä muurattavaa takkaa. Muurari tarttuisi muurauskauhaan ja ottaisi peukalonsa ja muiden sormiensa väliin tulitiilen kerrallaan…  Taas tuo peukalo! Merkillistä! ”

Illalla, Clintin ja vaimonsa Lizan syödessä päivällistä, Clint kertoi tälle merkillisistä ajatuksistaan. ” Minä olen myös pohtinut peukalon merkitystä, jo kauan sitten ja nyt se vain tuli mieleeni”, sanoi Liza Clintille. ” Ja olen miettinyt sitäkin miten me opimme osumaan vasaralla pieneen naulan kantaan ja sitä miten pysymme tasapainossa eri tilanteissa remonttia tehdessä. Olen ihmeissäni joskus sitäkin, miten tarkasti sinä osaat arvioida pelkällä katseellasi, onko seinän rakenteeseen iskettävä puu tarkasti kohtisuorassa asennossa.

”Ajatteletko että kaiken takana on suunnitelma, että jokin olisi suunnitellut ihmisen?” kysyi Clint vaimoltaan. ” Tarkoitan”, vastasi Liza, aivan niin kuin radiossa juuri lauletaan: ” All The Way My Savior Leads Me.”

”Minun mielestäni Jumala ei vain luonut kaikkea, vaan johdattaa meitä joka hetki, kun luotamme häneen. Muistatko kun rukoilimme itsellemme sopivaa kotia? Minusta tämä on juuri sellainen. ”

Clint ei voinut väittää vastaan. Hänkin oli pitänyt heidän syksyllä ostamastaan talosta alusta pitäen ja tuo kokemus oli vain vahvistunut heidän muutettuaan siihen. Ja nyt, remontti oli sujunut hyvin ja ” kiitos peukalon” se olisi pian valmis. ” Peukalon”, taas tuo merkillinen ajatus hupsahti Clintin päähän.

Radiosta kaikui juuri silloin: ” When The Savior Reached Down For Me.” “ Niin, Pelastaja tuli alas taivaasta juuri minuakin varten kääntääkseen ajatukseni hänen puoleensa”, huomasi Clint ihmeekseen ajattelevansa. Eikä Clint voinut väittää vastaan, kun hän katseli peukaloitaan, yhä suuren hämmästyksen vallassa. pihdit.jpg