1.
Maailman ääriin kaikukoon
riemuinen sanomamme!
Kansojen suureen ahdinkoon
se soikoon iloamme:
Nyt Kristus nousi haudastaan,
hän voitti kuolon ruhtinaan
ja tuonen vallan mursi.
2.
Kuolleena nukkui Sankari,
kuin kuoleman ois voitto,
vaan kolmas päivä valkeni,
elämän uuden koitto.
Hän yltään kuolon kahleet loi,
hän voiton sai, hän toivon toi
keskelle kuolemaamme.
3.
Ei vielä aamuruskokaan
valaissut öistä maata,
kun syttyi päivä paistamaan,
ei sammua se saata.
Ei noussut ollut aurinko,
kun loistavana säihkyi jo
luomaton Aurinkomme.
4.
Enkeli saapui taivaasta
kirkkaissa vaatteissansa
häikäisten niin kuin salama
vartijat loistollansa.
Hän sinetin pois repäisi,
pois raskaan kiven vieritti
Herramme haudan suulta.
5.
Sinua, Juudan leijonaa,
elämän ruhtinasta,
ei hauta voinut kukistaa,
pois astuit vankilasta.
Sait voiton vihollisista,
kuningas, Herra ainoa,
sait kirkkaan voitonkruunun.
6.
Kun kaikki vallat helvetin
näin voitit voimallasi,
niin päästä niistä minutkin
ja pidä omanasi.
Käyn turvissasi kuolemaan,
voittosi voitokseni saan.
Vain sinuun, Herra, luotan.
7.
Nyt tahdon nousta synneistä
kuin sinä haudastasi,
taivasta kohti pyrkiä
kuunnellen kutsuasi.
Kuolema täällä hallitsee,
siis meidät eläviksi tee,
kuolleista noussut Kristus.
Paul Gerhardt 1653. Ruots. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1907.
SÄÄ VUONNA 2007
Etana etana näytä sarves, tuleeko huomenna pouta, on vanha suomalainen sananlasku. Se liittyy sään ennustamiseen. Perinteisesti suomalaista säätä on ollut vaikea ennustaa.
Tämä hankaluus tuotti ongelmia menneisyydessä erityisesti kesäisinä vuodenaikoina, jolloin vuoden sato kylvettiin ja korjattiin. Elämä saattoi olla kirjaimellisesti sään armoilla. Tässä pohjoisessa maassa saattoi sataa lunta vielä kesäkuussa, ja paremmassa tapauksessakin hallan vaara oli todellinen. Halla tullessaan palellutti keskenkasvuisen viljan, niin ettei siitä kenties saatu satoa ollenkaan. Syksy saattoi olla niin vetinen, että suuri osa sadosta pilaantui pelloille. Kuivattu heinä piti karjan juuri ja juuri elossa talven yli. Ylituotanto oli entisinä aikoina lähes tuntematon käsite, eikä noista ajoista ole loppujen lopuksi kuin vuosikymmeniä. Pettuleipää syötiin nalkää nähtäessä, ja silti osa kansasta saattoi kuolla maassamme katovuotena aliravitsemukseen. Niin me näemme tällä hetkellä käyvän monessa muussa maassa. Meillä täällä Suomessa on nyt leipää yllin kyllin, mutta säätä on edelleen yhtä vaikea ennustaa kuin ennenkin, kaikesta tekniikasta huolimatta. Kesä 2006 oli ennätyskuiva ja kuuma. Voi hyvällä syyllä sanoa, että vain leudon alkutalven runsaat vesisateet pelastivat suomalaisen luonnon. Maaperä oli paahtunut kesän aikana rutikuivaksi metrien syvyyteen saakka. Osa puustostamme ehti kuolla kuivuuteen. Pohjavesien pinta aleni uhkaavasti, ja monin paikoin haja-asutusalueilla vettä piti kuljettaa kaukaa säiliöautoilla. Lapissa riehui metsäpalo, jota oli vaikea saada sammumaan. Idästä maahamme levisi palavien metsien kitkerä haju. Australiassa kuivuus on kestänyt yhtäjaksoisesti jo viiden vuoden ajan. Olemme edelleen säiden armoilla, kenties enemmän kuin koskaan. Runsas ruokapöytä ei ole edelleenkään itsestään selvyys, ei edes hengissä selviäminen. Emme hallitse poutaa emmekä myrskyä. Tämä on syytä nöyrästi tunnustaa, ja kääntyä rukoillen taivaallisen Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka on rikas antaja kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Hän on säidenkin herra.
|