VIRSI 154
1.
Jo nouskaa, kristityt, valvokaa!
Nyt viisaat neitseetkin nukkuu.
Kun voiton Ihmisen Poika saa,
niin vanha maailma hukkuu.
Se hetki salattu meiltä on,
siis pyydä armoa Herran,
niin että tullessa tuomion
voit olla valveilla kerran.
2.
Kuin iskee idässä salama
ja nähdään lännessä asti,
niin kaikuu äkkiä pasuuna
ja kutsuu kauhistavasti.
Sen ääni elävät, kuolleetkin
nyt kutsuu multien alta,
se kuullaan mertenkin hautoihin.
On yksin Herralla valta.
3.
Hän tuomariksemme istuutuu
ja hetki totuuden koittaa.
Ei auta arvo, ei mahti muu,
vain totuus, oikeus voittaa.
Ken armoon luotti, se armon saa
ja rauhan majoissa taivaan.
Ken armon torjui, se vaikertaa,
kun astuu itkuun ja vaivaan.
4.
Te tulkaa, Isäni siunaamat,
nyt taivaan antaa hän teille.
Te näitte pienimmät, kurjimmat
ja soitte hoivanne heille.?
Vaan jotka palvellen itseään
tien armoon kielsivät kerran,
ne yksin vaipuvat pimeään
ja kauas kasvoista Herran.
5.
Nyt, Kristus, kansaasi armahda
ja vaivan kuilusta säästä!
Suo, että etsimme sinua
ja voimme luoksesi päästä.
On synti saanut jo tuomion,
ja kaiken anteeksi annat.
Nyt portti armoosi auki on
ja meidät riemuusi kannat.
Georgius Marci viim. 1613. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Sulo Salonen 1943.
Luokitus: Kirkkovuoden pää
Pelastakaa ItämeriTorstai 16.8.2007 klo 13.32 - Pekka Päivärinta
Pelastakaa Itämeri ja Suomenlahti!
Paitsi että levä on rumaa, se on myös myrkyllistä ja tekee uimisen mahdotomaksi. Eipä vesillä liikkuminenkaan tunnu järin nautittavalta ällön näköisen leväpöperön seassa. Levä myös tappaa meren pohjan vajotessaan ja kuluttaessaan sieltä kaiken hapen. Tämän kesän 2007 kuntokartoitus Itämereltä on antanut lohduttomia tuloksia: vain kuollutta meren pohjaa ja siellä rikkivetyä kuplivaa mustaa mutaa.. Pohjaan vajonnut levä vapautta sieltä ravinteita jotka nopeuttavat uuden leväkasvuston syntyä. Syöksykierre pyörii parhaillaan Suomen merialueilla, joiden veden jaamme useiden muiden Itämeren ja Suomenlahden rantavaltioiden kanssa. Pelastakaa Itämeri-huudon pitäisi kaikua nyt kaikista näistä maista, juuri nyt, kun vielä voidaan tehdä jotain kauniin ja hyödyllisen merialueen henkiin herättämiseksi. Missä kulkevat suomalaisten ja lähimaitten asukkaiden ajatukset siitä, millaisessa ympäristössä haluamme elää? Olemmeko nukahtaneet ruususen uneen? Säilyttävätkö Itämeren ja Suomenlahden rannoille pystytetyt asuin, -hotelli- ja lomakiinteistöt arvonsa, jos rantanäkymä muuttuu suurimmaksi osaksi kesää tai koko avoveden ajaksi likaviemäriä erehdyttävästi muistuttavaksi lika-aukeaksi? Nyt on korkea aika rukoilla koko kansakuntana sen luonnon puolesta, joka meitä tässä maassa ympäröi. Jumalalle kaikki on mahdoillista. Hän voi antaa meille yhteisen tahdon ja välineet uhkaavan täystuhon estämiseksi, joka voi tapahtua ennen pitkää myös sisämaassa. |